Täytyy todeta että on virallisesti kevät!
Tämän päivän fiilikset kääntyivät onneksi toiseen suuntaan kuin mitä herätessä tänään kun onnistuin vahingossa löytämään meidän uuden lenkkireitin. Nyt kun lumet sulaa niin päästään kunnolla etsimään uusia paikkoja. Meidän vieressä on ihan minuutin kävelymatkan päässä satumetsä. Metsä oli ihan vihreänä. Paikoitellen oli joissain kohtaa vielä lunta mutta suureksi osaksi ihan vihreää.

Linnut lauloivat todella lujaa. Kusiaispesäkin oli täydessä kuhinassa. Perhonen lenteli ja Colalla heräsi heti metsästysvietti moisesta pörräisestä. Metsässä oli myös muitakin itikoita ja myös toukka mateli polulla. Leskenlehtiä oli menomatkalla pientareella ja metsässä sinivuokkoja jotka eivät olleet vielä kuitenkaan täysin puhjenneet kukkaan. Upeaa!

Pojat olivat vapaana ja harjoiteltiin luoksetuloa. Cola veti ihan hirveän riehuntarallin ja juoksi niin lujaa ympyrää että ei sitä voinut muuta ku nauraa ja pistää silmät kiinni. Toivoa ettei tule keppejä tai isompia puita turvan tielle. Rölli pelkäsi kun se juoksi niin lujaa että tuli mun jalkojen viereen pyörimään ja pälyli sitä ihmeissään. Cola haastoi Rölliä leikkimään mutta kun eihän tuo jättikettu viitsi ulkona leikkiä ettei kukaan vaan näe että hänen korkeutensa leikkii pennun kanssa. Sitäpaitsi oli aika kiire haistella mitäs leidejä sitä oli metsässä samoillut. Cola haukkui mennessään ja komensi leikkimään ja Rölli oli ihan pökrätä häpeästä ku toinen moista mekkalaa pitää. Pelkäsi että hullukohtauksen saanu pentu juoksee päin. Sitä mäki kauhulla katselin mutta hyvinhän tuo jo osaa (jotenkin) hallita kroppaansa.

Käytiin päivällä vielä uudestaan ja sillä kertaa osasin pukea vähän vähemmän päälle. Nyt jätkät vetelee sikeitä tyytyväisenä ja väsynä. Täytyy ottaa joku päivä kamera mukaan ja ottaa kuvia..mikäli noista jotain saa muuta ku vauhtiviivoja. Metsässä on sammaleen peitossa olevia paksuja upeita kaatuneita vanhoja puita ja isoja sammaloituneita kiviä. Tulisi tosi hienoja kuvia kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta oksien läpi. Ei siitä voi tulla ku hyvä mieli. Oli pitkästä aikaa todella levollinen olo ja hyvä olla mun rakkaiden kanssa. Kyllä aidolla metsänpeikolla sielu lepää kun pääsee keväiseen metsään. Koitan päästä tuonne nyt joka päivä edes hetkeksi. Onneksi on ihan lähellä meitä. On noi mun kettuset oikeesti parasta maailmassa!

Aurinkoista kevättä myös muillekin muruille jotka näitä höpötyksiä lueskelee..