Olimme nukkumassa ja oikeastaan olin jo sikeässä unessa, jotain untakin näin..uneen tunkeutui joku outo ääni ja mulle tuli outo tunne..siitä vähän pelästyneenä sukelsin Jussin kylkeen kiinni ja kysyin unenpöpperössä että mikä toi ääni oli mutta en edes muista mitä se vastasi ja luulin että se ääni oli vaan unta. Juuri kun olin nukahtamassa uudestaan niin ääni kuului uudestaan ja aivan mun vierestäni ja tuli taas outo tunne, ihan kuin joku seisoisi vieressä. Sydän tietysti hyppäs kurkkuun ja ponkasin melkein Jussin syliin ja sekin pelästy. Lähinnä sitä mun hyppäystä kuin sitä ääntä. Sitten mä jo olin täysin hereillä ja sanoin että nyt kuulin sen ja se ei todellakaan ole mitään unta kunnes ääni kuului siinä samassa heti uudestaan. Muutaman sekunnin murto-osan aivot raksutti ja karjaisin että: "MEILLÄ ON SIILI IRTI!" Se oli ihan pöpperössä eikä tajunnut mitään joten sanoin uudestaan että tajuatko että meillä on siili karannut ja se on nyt täällä lattialla jossain. Hapuilin pimeässä yölampun katkaisijaa vieläkin sydärin saaneena ja voin sanoa että en kyllä olisi yhtään odottanut että se kepposen keksijä oli meidän pieni ja "viaton" Missy!!!! Olin siinä kohtaa varma kun ylipäätään tajusin että siellä on siili, että se Nallen vekkuli se on joka siellä pyörii. Kiikutin Missyn takaisin kaappiin ja huomasin että Jussi oli unohtanut viedä kylppäristä pyörän Missylle niin neiti sitten ilmeisesti ajatteli tulla ilmoittamaan asiasta keskellä yötä.

Siis ensinnäkin niin luulisi siilistin tajuavan heti kun yöllisiä ääniä kuulee että oukei se on vaan siili taatusti. En ihmettelisi vaikka joskus lukisin iltalehdestä että "asukas törmäsi murtovarkaaseen asunnossaan ja luuli varasta siiliksi". Mutta täytyy sanoa että ei tullut kyllä pieneen mieleenkään että siili osaisi avata kaapin oven joten se että siili pönkii mun lankapussukkaa niin ei ihan heti tulis ekana mieleen. Sen kyllä ymmärrän että noista aitauksista ne kiipeilee pois mutta kun meillä asuu siilit kaapissa niin ei sitä edes osaa ajatella että ne sieltä pois tulisi. Siitä mä sen siilin hoksasin sitten loppuviimeks kun ääni muistutti just sitä kun siilin piikit raapii sitä mun paperikassia missä ne langat oli.

Sitten kun jälkeenpäin ajattelen koko hommaa niin olishan se pitänyt arvata. Missyllä on tapana aina vipeltäessään kiertää mua ympäri ja sitten se kuonolla tökkii käsiä ja jalkoja kun haluaa mennä käden tai jalan alta. Mä itsekseni mietin just illalla ja piti siitä Jussillekin ääneen sanoa että kohta se tekee samanlailla tolle ovelle ja pääsee karkaan mutta pidin ajatuksen itelläni enkä sanonut sitä ääneen. Nallen puolella on semmonen "lukitus" tai "systeemi" että kun sen oven laittaa kiinni, se tökätään sillain että se ei aukea itsestään. Monta kertaa eteisen tai keittiön kaapit on samanlaisella systeemillä kiinni niin että ne pysyy kiinni eikä aukea itsestään. Missyn puolella ei semmosta ole kun isäntä ei ole saanut aikaiseksi sitä asentaa. Luulen kyllä että ton yön jälkeen ruuvailee sen kiinni siihen oveen aika sukkelaan. :) Tosiaan loppuyö meni siten että likka tajus kerran mistä pääsee pakoon niin sehän yritti siellä kuopsuttaa sitä ovea varmaan koko yön. Laitoin oven eteen semmosen laatikon + siilien hiekkasäkin jotta ei sais sitä ovea auki. Aamulla katsoin niin ne oli ainakin sujuvasti paikallaan joten en ainakaan usko että mun lankapussissa olis ylimääräisiä asukkaita.

Parempi silti näinpäin. Mieluummin mä sen siilin siihen sängyn viereen ottaisin kuin sen psykopaatin sarjamurhaajan joka tietysti loogisesti ajateltuna tuli heti ekana mieleen.. ;) Sanoin vielä yöllä kyllä Jussille että jos se Missy olis päässyt sinne sänkyyn asti ja tullut peiton alle mua tökkiin tai tuojottanut mua tyynyltä niin sitten Jussi olis takuulla yhtä avovaimoo köyhempi. Mä olisin taatusti saanut halvauksen!!!