Missy, ihanainen muru-pupuseni on tosiaan saksalainen siili kuten monet tätä blogia seuraavat ystäväni tietävät. Hain Missyn Suomeen heinäkuussa, jolloin se oli vasta 9 vkon ikäinen. Saksassa on hieman erilaista kaikki verrattuna Suomeen. Ihan siis siilien oloista, asumuksesta hoitoon asti. Joistakin asioista huomaakin että neiti on tottunut vähän erilaisiin oloihin ja sillä on ns. "saksalaisia tapoja". Missyn kasvattaja on kylläkin todella mahtava ja hyvä ihminen. Hän kyllä hoitaa siilit ja muutkin eläimensä hyvin ja välittää niistä todella. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Missyn oloista kotikotonaan, päinvastoin.

Missyllä oli aikaisemmin tapana yleensä herätä vasta aika myöhään ja se pelkäsi selvästi TV:n ääniä ja valoja joten ei helposti tullut itse pesästä ellei sitä itse ottanut pois.  Tosin kyllähän se sitten jäi pyöräilemään rohkeasti jos sen itse "herätti" ja nosti pesästä ja sitten laittoi pyörään. Tämä johtuu siitä että ei varmasti ole tottunut TV:een koska Saksassa siileillä oli oma huone jossa elelivät. Neiti ei myöskään tajunnut yhtään mitään hiekkiksen päälle, lähinnä nosteli koipiaan ja juoksi äkkiä pois. Rappusia ei ollut ikinä nähnytkään joten niitä se pelkäsi aluksi tosi paljon eikä uskaltanut niitä kiivetä varsinkaan alaspäin.

Vähän yli viikko meni kun se oppi kulkemaan rappuja. Jussi opetti sitä niin että kannatteli mahan alta ja kävelytti rappusissa.. :) Kuukausi meni kun se tajusi mikä se hiekkis on ja sinne tulee nykyään pissit ja pökäleet joka ilta. Ei silti hiekkakylvyistä ymmärtänyt mitään vaan käytti hiekkista vaan vessana. Nyt vähän yli viikon ajan se onkin tajunnut että hiekassa on kiva möyriä ja hiekkakylvyt ovat siis enemmän sääntö kuin poikkeus nykyään. Hereillä neiti oli eilenkin jo kahdeksan maissa illalla eikä enään pelkää tulla pesästä pois vaikka TV onkin päällä. On aika hyvin jäänyt siis unholaan noi saksalaiset tavat. On kiva kun se on vihdoinkin löytänyt sopivan rytmin "hereillä oloon". Pimeä tosin helpottaa vähän, nyt on jo hurjan pimeää aina iltaisin ja aamulla vielä ja on kiva kun siilejä näkee hereillä vähän enemmän.

Sitä en sitten tiedä että ymmärtääkö Missy vielä Suomea vai ei. :D Eilen ainakin yritin kovasti komentaa kun se sai riehumiskohtauksen ja juoksi tuhatta ja sataa pitkin sohvaa kuin päätön kana. En kylläkään tajunnut kokeilla käyttää saksan kieltä. Tosin eipä ole Nallekaan tajunnut vielä tähän asti kun yritän komentaa. Tosin hetkeksi se lopettaa touhunsa (pahojen tekemisen) ja jää mua tapittaan mua ihan sen näköisenä kuin kysyisi että "täh, puhuks sä mulle?" mutta hetken päästä jatkaa taas. Miettii varmaan että juu juu mitäs siinä höpötät, mä olen siili eikä mun tarvi ymmärtää sua pätkän vertaa..Varsinainen kiroileva siili meillä!