Meillä on ollut taas hieman tiukkaa täällä. Mikä siilistin pahin painajainen on? Että siili lopettaa kokonaan syömästä. Missy nyt on aina ollu vähän tommonen hassu syömäri ja unikeko eikä se ole lähellekään niin aktiivinen kuin normi siilit. Sehän vaan möllöttäis sylissä jos ite sais päättää. Se onkin aina hankalaa kun ei tiedä että koska se sitten oikeasti on kipeä. Tiistaina oli jättänyt ruuat syömättä ja otin sen pesästä..no ei ollut horrostamisyritys kyseessä joten eihän siinä sitten mitään. Näin on käynyt Missyn kanssa ennenkin joten tää ei ollut siis mitenkään niin poikkeavaa ko. rouvan kanssa. Oli virkeä, vatsa lämmin eikä mitään ulkoisia merkkejä mistään. Keskiviikko iltana katsoin että taas on ruuat syömättä. Sitten iski jääpuikko sydämeen ja keuhkot tyhjeni. Tiesin että nyt on tosi kyseessä, tutkittiin isännän kanssa rouvaa eikä mitään näy missään. Missy on niin löllö vässykkä että se antaa tutkia ihan mitä vaan eikä ikinä puhise pätkääkään. Katottiin hampaat ja siellä se vika oli. Oikealla ylhäällä oli patti. Ja se oli ihan kova. Mitäs siinä sitten. Kaikki kokeneet siilistit tietää että kun siililtä löytyy patti, ja suustakin vielä niin se ei tiedä todellakaan mitään hyvää. Rouva suostui syömään kolme matoa eikä mitään muuta. Mä pidin siiliä sylissä ja itkin, itkin ja itkin..ajattelin että jos tää on meidän viimeinen ilta yhdessä niin en päästä siitä hetkeksikään irti. Kysessä on joko kasvain tai tulehdus. Mahdollisuudet on siis 50/50.

Aamulla soitin Oivaan. Eivät saaneet meitä millään mahdutettua samalle päivälle kun Saila oli leikkauksissa iltaan asti. Haettiin antibioottikuuri jotta saadaan se aloitettua mahdollisimman pian ja sitten perjantaille eli tälle päivälle aika 15.45. Annettiin heti lääke eikä siili syönyt enään tässä kohtaa siis mitään. Ei yhtäkään matoa. Pakkoruokinnalla ja -juotolla mentiin eilinen ilta. Paino senku tippu tippumistaan ja mulla paniikki. Mietin että jumalauta mä pidän siilistäni kynsin hampain kiinni enkä varmana päästä matotaivaaseen vielä kaksi vuotiaana. Se ei ole oikein. Juuri sillä oli vasta syntymäpäivät huhtikuun viimeisenä päivänä. En tiedä miten käy mun siilistin urani jos Missy lähtee nyt. Jos ikää olisi enemmän niin hyväksyn asian mutta tässä vaiheessa, en missään tapauksessa. Mietin miksi olen lähtenyt tähän? Sydänsuruja saadakseni..? Perkele olen tätä siiliä odottanut niin kauan ja hirveet mutkat oli matkassa ennenkuin saatiin Missy. Omin kätöseni ja matkalaukkuineni olen Saksan maalta sen hakenut. Ei hitossa meille voi käydä näin. Odottavan aika on pitkä. Tiedän että tääkin kirjoitus tulee monelle shokkina, en ole soittanut tai kertonut asiasta kenellekään. Yritin pitää itseni kasassa, en halunnut puhua kenenkään kanssa. Missy on mulle niin tärkeä. Onneksi oli koko päivä niin paljon tekemistä..olisin tullut muuten hulluksi. Päätettiin jo heti että jos kyseessä on kasvain niin on pakko antaa periksi. Missy on antanut meille niin paljon että olen velkaa sille sen että en pidä sitä kitumassa päivääkään.

Poru nousi kurkkuun ja nieleskelin jo odotushuoneessa valmiiksi. Näin Sailan naamasta että patti ikenessä, ei tiedä hyvää..Missy antoi taas tutkia ja katsoa suuhun eikä mitään laittanut hanttiin..patti on jännästi kuitenkin yhden hampaan yläpuolella ja kokeiltiin tikulla hampaan liikkumista. Se heilui ehkäpä juuri juuri pikkusen. Siinä kohtaa tuli pieni toiven hitunen...ehkäpä on siis sittenkin hammastulehdus. RTG:tä ei kannattanut ottaa sillä siitä ei näe onko tulehdus vai kasvain. Saila vei Missyn leikkaushuoneeseen ja leikkasi hampaan pois. Sanoi että oltiin huomattu niin ajoissa ettei juuret olleet ehtineet vielä mätäneen ja heti kun hammas oli poistettu, patti oli muuttunut pehmeämmäksi. Diagnoosi siis melko varmasti hammasjuuritulehdus eikä kasvain. Täyttä 100% varmuutta ei koskaan tälläisissä ole mutta Saila sanoi että hän on hyvin hyvin positiivinen asian suhteen ja melko varma että se oli siinä. Muut hampaat olivat olleet ok ja likan pitäisi alkaa maanantaihin mennessä syömään itse. Jos ei niin sitten soitetaan taas Oivaan. Nyt syötetään likkaa ruiskulla ja annetaan antibioottia 2krt päivässä. Sai kipulääkettä suoraan piikillä ja oli vähän pimpeli pompeli sen jälkeen. Kotona en suostunut irroittamaan siitä ja istuskeltiin Missyn kanssa sohvalla katsomassa puutarhaohjelmaa. Tosi virkeä rouva on, ihan niinkun kivuton ja olo helpottanut. Nokka väpätti ja välillä nukkui fleecessä ja välillä kiipesi vähän mahan päälle haistelemaan Jussia. Olo on hirveän helpottunut tällä hetkellä. Missy vaikutti hyvältä, suu on vähän turvonnut mutta vertakaan ei näy missään enään. Kaikkemme teemme ja olemme tähän asti tehneet mitä vaan voi tehdä. Nyt toivotaan että lähtee toipumaan ja alkaa piakkoin syömään jo itse. Laitoin Missyn hetkeksi hirsihuvilaansa nukkumaan ja otan taas illalla syliin. Niin säikähdettiin että en päästä sitä elukkaa silmistäni enään ikinä. Kun ajettiin Oivaan mahdollisuudet oli 50/50..nyt mahdollisuudet nousi heti vaa'an paremmalle puolelle joten pakko ajatella optimistisesti.