No niin, nyt vihdoinkin pääsin taas kokeilemaan miltä se tuntuu. Kävin nimittäin eilen RATSASTAMASSA!! Ja ennenkuin ehditte ajattelemaan että MITÄ IHMETTÄ? Niin kyllä vaan, minä Kutri ratsastin eilen ihan oikealla ja elävällä hevosella. :) Eikä siis millään patsaalla tai ponilla vaan ihan semmoisella jumalattoman kokosella hepalla. 173cm säkäkorkeus joten ei mikään pikkuriikkinen. ;)

Mut on kyllä vauvasta asti istutettu ekan kerran hevosen selkään kun mun kummitädilläni oli oma hevonen. Niistä ajoista en kyllä muista juurikaan ja hevonenkin nukkui pois jo kun olin pieni joten varmaan 20-vuotta suurinpiirtein on kulunut siitä kun olen hevosen selässä istunut. Jokin aika sitten ystäväni Nina kertoi ostaneensa oman hevosen ja puhetta on ollut monet kerrat siitä että lähtisin joskus talleille mukaan kokeilemaan ratsastusta. Nyt sitten Nina raahasi mut mukanaan eilen Murrea katsomaan ja olihan se ensin kyllä vähän pelottavaa. Siellä piti olla joku varsakin muka mutta kun näin sen Ninan kertoman "varsan" niin täytyy sanoo että se oli jo talon kokoinen enkä kyllä uskaltanut sitä edes silitellä ku se oli niin kiivaan oloinen. Murre oli laitumella vapaana ja hetki kyllä piti tasoitella sykettä kun niitä heppoja alkoi juoksentelemaan ympärille. Katsoin tarkasti että pysyn ihan Ninassa kiinni enkä mene lähellekään niiden peräpäätä tai takajalkoja mutta varoin visusti myös turpaa ettei kukaan älyä haukkasta mua.. :) Katselin alussa vähän kauempaa sitä touhua kun Nina harjasi Murrea mutta sitten jo uskalsin itsekin harjan päähän. Kyseinen herra oli todella säyseä ja hirmuisen kiltti heppa joten jo rentouduin minäkin pikkuhiljaa.

Niin iso se kuitenkin oli että kun Nina suostutteli mua kokeilemaan satulaan istumista niin mun piti kiivetä korkealta sen selkään koska eihän mulla maasta katsottuna olis edes jalka taittunut niin korkeelle että olisin saanut jalan edes siihen jalustimeen.. :D Kun pääsin hevosen selkään niin ajattelin kyllä että voi tsiisus, alas tullaan niin että ryminä käy. Vaikka Murre käveli suoralla ihan hiljaa niin musta tuntui että olisin perunasäkki ja ihmettelin että miten joku oikeasti voi pysyä siellä selässä sillon ku se hevonen ravaa/laukkaa. Puristin sitä satulan reunaa rystyset valkosena mutta sitten kun sain neuvoja sieltä alapuolelta että pitäisi vielä kuulemma rentoutua niin johan se tuntui jo vähän helpommalta. Aloin pääseen ihan jyvälle koko hommasta kun Nina oli siinä meitä taluttanut semmosen vartin ajan. Mutta oli se kyllä hullun vaikeeta vaikka näyttääkin sivusta katsottuna helpolta.

Ihailin kun Nina laukkasi Murren kanssa ja sitten vielä lopuksi nousin selkään jo paljon rohkeammin. Sain hyvän tuntuman ja kokeiltiin jo raviakin mikä onnistui tosi hienosti. Mietin kyllä hetken jossain vaiheessa että miten ihmeessä mä pääsen pois sieltä satulasta. Ja kun sieltä alas tultiin niin tuntui että olisi hypännyt kerrostalon 1. kerroksesta ku se hevonen oli niin korkee. :) Olin mä kyllä poikki sen jälkeen kun piti niin hallita lihaksia ja vartaloo että pysyy siellä mutta osasin jo lopuksi ohjaillakin sitä hevosta. *hih* Uskomatonta!! Käsittämätöntä se kyllä oli, ei voi muuta sanoa. Murre parka, mä sanoinkin että tästä lähin kun se näkee Ninan se varmaan ajattelee että "voi ei, ei kai se perunasäkki ole taas ton mukana".. :D

No lopuksi harjailtiin heppa vielä ja katselin kun Nina sitä hoisi, en kyllä käsitä että miten hitossa joku voi tietää ja osata tommosia juttuja. Tuntui että niitä varusteita oli miljoona ja tota remmiä tonne ja tota vähän tonne ja toi tosta yli ja mä olin jo ihan päästäni pyörällä ja kyselin vaan koko ajan että "mikä toi on?" "miks sä teet noin?" "mitä toi tarkoittaa?" "mikä toi ääni oli?" "mitä hittoo se nyt tekee?" "eiks se tykkää kun teen näin?" "miks? miks? miks?" Mutta upea eläin se oli kertakaikkiaan ja en kyllä tykännyt niistä muista hepoista mutta Murresta vaan tykkäsin kun se oli niin kiltti. <3 Kiitos Ninalle vielä kärsivällisyydestä, aiheutin varmaan niin hyvät naurut että taitaa rouvalla olla tänään vatsalihakset kipeenä.

Ja kun tiedän että joku ei kuitenkaan usko näitä mun juttuja niin laitanpa tähän liitteeksi pari valokuvaa jotka Nina nappasi niin näette että kyllä se hitto soikoon olin minä. Uskokaa tai älkää.. (itse ratsastustapahtumasta en kyllä suostu laittamaan kuvia näin julkisesti joten tyytykää näihin. ens kerralla sitten..) xD