Ai että kauanko olen puhunut toisesta koirasta?! Aina. No elämällä on tarkoitus heitellä suuntaan jos toiseen ja nyt kävi niin että mun ja pikkumiehen tiet kohtasivat. Meille siis saapui tänään 8.8.2011 syntynyt eli kohta 8kk ikäinen pieni shelttivauvanen. Olen nyt siis kahden shelttiläispoijan äitee. Rölli olis tarvinnu kaveria jo jonkin aikaa mutta elämäntilanteen vuoksi vauvapennun ottaminen on ollut mahdotonta. En ollutkaan tajunnut että onhan niitä tosiaan vähän vanhempiakin tarjolla. Tulihan meille Röllikin 11kk ikäsenä.

Tea, Colan omistajan tunnen ammatin kautta ja olen hoitanut Colan äitiä. Colan olen tavannut kaksi kertaa ja joka kerta ihastellut poikaa kovasti. Muistan kun näin sen ensimmäisen kerran että voi jos tietäisi varmuudella että omasta pennusta kasvaisi tuollainen niin olisi ihanaa. Pikkupennussa kun on aina omat riskinsä, ei tiedä vielä mikä siitä tulee. Colasta tietää jo paljon. Olen aina miettinyt sen nähdessäni että juuuuri tuollaisen tyypin tahtoisin. No kuinkas ollakaan, jätin maanantai-iltana postit lukematta kun oli hieman puolikuntoinen olo illalla. Ajattelin ennen nukkumaanmenoa että käynpä kuitenkin katsomassa että onko huomisesta aikataulusta tullut mitään uutta, muutoksia tai peruutuksia.

Sielläpä olikin Tealta viesti että Cola etsii uutta kotia sillä jalostukseen poitsu ei käy kun siltä puuttuu hampaita ja että olisinko kiinnostunut pojasta kun olen sitä aiemmin jo ihaillut. Valehtelematta ja häpeilemättä mä ponkasin sohvasta ylös ja kiipeilin seinille. Hypin ja hihkuin tasajalkaa!!! Uskomattomalta tuntui että tässä elämäntilanteessa kun olen, joku olisi heittänyt köyden ja antanut vähän apuja jaksamiseen. Aurinko vilahti siis risukasaan! Lähetin siis puolenyön aikoihin viestin heti että haluan pojan ehdottomasti!!!!! Yöllä en nukkunut silmäystäkään. En edes minuuttia. Tiistaina soiteltiin ja sovittiin yksityiskohdista.

Mua on jännittänyt kovasti koko viikko ja olen odottanut poikaa hirmuisesti. Aikakin on mennyt tosi hitaasti. Tänään sitten työpäivän jälkeen ajeltiin hakemaan poikaa. Autossa se vaan ihmetteli ja olisi halunnut ohjaamoon. Rentoutui täysin ja pilkkikin vähäsen. Sitten käytiin vähän ulkona ja tulikin hädät tehtyä hienosti. Sitten törmättiin Rölliin ulkona ja kyllä tämä pieni mies on semmonen silakka että se luki heti Rölliä ja oli todella hienosti. Rölli oli ilahtunut eikä kokenut pientä miestä uhaksi. Sisälle mentäessä kaikki osapuolet vähän ihmetteli että ai samaan osoitteeseenkin me mennään ja sitten olikin tassupyykki. Kaikki sujui hienosti. Pikkuinen kunnioittaa Rölliä todella hienosti ja jos Rölli tulee lähelle, se väistää heti ja antaa tietä.

Annoin puruluut pojille, muuten samanlaiset mutta vähän isomman Röllille. Rölli jätti luun siihen ja kiersi sohvan takaa jolloin pikkumies meni toista kautta Röllin luulle ja Rölli taas sitten pikkumiehen luulle. Pojat vaihtoivat. Rölli järsi hetken aikaa mutta jätti sitten mokoman touhun ipanalle. Nyt ipana on täällä pistänyt menemään sitten tuota luuta varmaan pari tuntia jo. :D Ruokakin on maittanut ja kaikki hienosti. Nyt on kaikilla tässä vähän totuttelemista mutta uskon että hienosti tämä lähtee. Varmaan muutaman päivän kuluttua leikkivät jo keskenään. Eleet ja ilmeet ovat ihan kopioita, on todella hauska seurata poikia, ihan samanlaisia, iso ja pieni vaan.

Kutsumanimeltään pikkumies on Cola. Olen vielä kahden vaiheilla jätetäänkö nimi. Se selviää tässä viikonlopun aikana. Poika on siis ihan mahdoton pusuttelija. Se on todella rohkea ja avoin. Sitä kiinnostaa kaikki ja se menee heti uteliaana tutkimaan. Tunkee heti kaikkien ihmisten syliin ja pussaa niin että kieli on kurkussa asti. Siilihuonekin on kiinnostanut ja hienosti totteli kun käskin jäädä ovensuuhun. Divaa sai vähän haistaa ja haistettuaan kunnolla, se peruutti oikein kunnolla ja meni sängyn alta katselemaan turvallisen matkan päästän kun Diva tapansa mukaan puhisi vähän mokomalle palvelijalle. Hänen kuninkaallinen arvokkuutensa ei sovi seurustella koriien kanssa. :)))

Tunteet on nyt pinnassa ja fiilis sanoinkuvaamaton. Tämä ilo tuli kerta kaikkiaan parhaimpaan mahdolliseen aikaan. Nyt on onnelinen olo. Kiitos Tealle perheineen ja koko laumalle näin upean miehen kasvattamisesta ja kiitos alkuperäiselle kasvattajalle Niinalle hienosta kasvatustyöstä!!! Olen todella kiitollinen Colasta!

Kuvia oli vaikea ottaa kun poika liikkuu heit jos ottaa kuvaa ja täällä illalla tämä valo on niin huono ettei kameralla saa oikein mitään järkevää.