Meillä oli eilen känkkäränkkä kylässä. Nallea sapetti kyllä jostain syystä joku niin pahanpäiväisesti että ei sitä oikein voinut kun silmät pyöreenä tuijottaa. Herranjestas. Onhan meillä näitä pahoja päiviä ennenkin nähty mutta nyt oli kyllä oikea hirmujen hirmu! Mä luulen että se känkkäränkkä ei ollut vaan käynyt meillä nopeesti vaan ilmeisesti jäänyt vähän pidemmäksi aikaa. Nalle oli kyllä ihan hassu. Se alkoi jo poksumaan siinä kohtaa kun sen otti syliin ja sitten se jatkoi sitä poksuntaa ja murinaa siinä sylissä eikä lopettanut ollenkaan. Laitoin sen fleecen sisään syliin enkä edes koskenut siihen niin silti jatkoi vaan..ihan kuin juna olisi puksuttanut siinä vieressä, kauhee murina ja pelottelu. Sitten se alkoi pomppimaan ja äksyilemään sille peitolle ja kiskoi sitä joka suuntaan. Antoi oikein kunnolla kyytiä. Ei sietänyt edes fleeceä lähellään. Se oli kuin joku superpallo kun se oikeasti hyppi korkeelle ilmaan sen peiton kanssa ja oli piikit niin pystyssä kun ikinä voi olla.

Hetken aikaa koetettiin että jos raivokohtaus menis ohi mutta 10 minuuttin jälkeen totesin että eihän tässä kuule telvisiota kun sohvalla hyppii joku ihme fleecekasa joka kiroilee koko ajan niin että parempi laittaa sitten se ukko takas kotionsa mököttään. Siellä se sitten kipitti talossaa ihan vihasena ja jatkoi mielenosoitustaan hiekkiksessa jossa se piehtaroi vihaisesti ja pöllytti hiekkaa kulmat kurtussa. Kävi ruokakipon kohdalla kyttäämässä ja tapitti mua lasin takaa niin vihaisesti että ei jäänyt meikäläiselle ollenkaan epäselväksi että kuka on alamainen ja kuka talon kunkku. Ei ollut meidän ihanasta Nallukka-Nallesta tietoakaan vaan tilalla oli lähinnä jonkin sortin verenhimoinen harmaakarhu! Ja sen voin sanoa jos joku ei vielä tiedä että siilit tosiaan osaa ihan oikeasti KIROILLA!! ja lujaa...siinä jää meikäläisenkin laaja sanavarasto kakkoseksi. :]

Nöyrästi jätin hänen ylhäisyytensä rauhaan ja otin sitten tän meidän linnan neidon käsittelyyn.  Sillä olikin sitten ihan toinen ääni kellossa ja se makoili kuono mun käsivartta vasten ja torkkui siinä. Välillä vaan vilkaisi laiskan näköisesti kun mä vaihdoin asentoa kunnes tunki kainaloon ja välillä vaihtoi vaan kylkeä. Siinä me sitten talon naiset sulassa sovussa makoiltiin puoltoista tuntia varmaan ja tunnustan että siinä alkoi jo orjaakin väsyttään ja taidettiin loppuviimein nukkua kumpikin. Heräsin siihen kun neiti itse alkoi virkoamaan ja tökkiin mua kuonolla, ilmeisesti neiti muistutti että oli illan matoherkut vielä saamatta. Neiti oli ollut niin lämmin että jäi vaan märkä läntti t-paitaan kun siitä sohvalta pääsin vihdoinkin ylös. Neitokainen palkittiin iltamadoilla ja sen jälkeen se jäi pyörään juokseen.

Aamulla huomasin että Missy oli syönyt ihan kaiken ruokansa!!! Se on jo yli viikon ajan juossut pyörässä normaalisti ja syönyt hyvin mutta silti aina jättänyt vähän ruokaa..pitkästä aikaa oli nyt kelvannyt kaikki!!! Tosi hienoa...JEEEEE! Painokin on saatu takaisin jo vanhoihin lukemiin joten treffit ovat siis näillä näkymin normaalisti tulossa vanhan suunnitelman mukaisesti.