Mulla on ollut niin kiirus viikko hauvapotilaiden kanssa että en ole ehtinyt aiemmin kirjotteleen blogiin. Oltiin tiistaina Röllin kanssa loppukontrollissa Seinäjoella ja se sai nyt tupot kokonaan jaloista pois. Lääkäri sanoi että jänteet ovat tosi hyvin paikallaan ja hän laittoi ne muutenkin niin tiukkaan ettei kovin helpolla sieltä kyllä mihinkään lähde kun on kolmella tikillä luussa kii. Kaksi viikkoa on vielä hihnaliikuntaa ohjeistuksena.

Rölli vaikutti kipeältä tiistaina eikä tahtonut liikkua. Jalat tietty rasittui ja kipeyty ku ei ole tottunut niillä kävelemään ilman tukia. Takajalat on vähän semmoset lättyräpylät ku varpaiden koukistajajänteen on vähän surkastunut..ei oikein ollu pitoa hirveesti. Oli aika rankka sitä katsoa ku edellisenä iltana se oli niin touhukas ja leikki innoissaan ja sit apaattinen ja tosi kipeen olonen. Mulla oli aivan kamala olo. Mä jännitin jo muutenki sitä ku vaikka tiedän että on hyvä lääkäri ollut leikkaamassa ja vielä eri tavalla on tehty niin kun kolme kertaa on jo kokenut sen että heti ku saa tupot pois niin jalat menee taas ja leikkaus edessä..silloin mä kyllä arvasin sen jo etukäteen ja tiesin odottaa että sikäli ja nyt tiesin että ne on oikeesti hyvät ku sen näki koirasta että se on ollut ihan erilainen..niiden lastojen kanssa se tila on vaan jotenkin stabiili ja olo turvallinen ja sit tulee vaan kauhee jännitys että toivottavasti ei nyt vaan käy mitään ja toivois että olis kunnossa kun ne otetaan pois. Annettiin parina ekana päivänä kipulääkettä ku vaikutti niin tuskaiselta. Illalla jaloissa oli jo pitoa, varmaan veri päässy enempi kiertään niin vähä virkisty ne jänteet. Ulkona se onneksi meni ihan heti tosi reippaasti, ei ontunut yhtään ja oli tosi pirteä.

Sekin kuristi vielä entisestään mun kurkkua kun ne jalat on semmoset paljaat kananjalat tietysti kun on ajettu karvat niistä. Näyttää iha kanan koivilta ja siltä että menee heti poikki ku vähä astuu..ne on niin pienet ja ohuet. On tottunu niihin karvoihin. Oli paha katsoa niitä jotenkin. Seurailin vaan neuroottisena ettei ala vaan turpoon sillä olin sen tarkistanut heti että ei kuulu tulla turvotusta. Tiistaina oli kyllä hirveä päivä. Olin vaan jotenkin tosi herkkis ja jännittynyt niin reagoin tosi voimakkaasti ja tuntui ihan hirveältä, alkoi jännitys laukeen niin oli tunne että voisi vaan pillahtaa itkuun ja itkeä kaksi tuntia itsensä tyhjäksi. Ei vaan kestä kattella ku alkaa jotenki niin oleen mun mittari täynnä ja tahtois toiselta vaan ottaa kivut pois ja kärsiä itse. Niin pitkitty tää paranemisprosessi vaan sen puoskarilääkärin takia. Koirahan olisi kuntoutunut kuukausia sitte jos vamma olisi saatu heti korjattua ekalla kerralla eikä niin että on sohittu sinne ja tänne ja uudestaan avattu NELJÄ kertaa. Ja olihan se nyt ihan selvä että kipeytyy ne aluksi ihan varmana. Tiesin ja ymmärsin sen kyllä mutta ei vaan kyennyt katsomaan ku just edellisenä iltana oltiin leikitty haku leikkiä ja toinen oli ihan intona..sitte se taas makas vaan ihan kipeenä.

Torstaina illalla Rölli sitten virkistyi yhtäkkiä ku oli kolme päivää vaan maannu ja nukkunut. Alkoi taas leikkimään ja on paljon parempi nyt. Ei olla annettu enään pariin päivään lääkettä ku ei näytä sitä tarvitsevan. Ulkona sitä täytyy oikein pidellä ettei riehu ja kotona leikkii kovasti. Ruokahalut eivät ole vielä täysin parantuneet mutta muuten ollaan oikein hyvällä mallilla verrattuna tilanteeseen. Tästä se nyt pikkuhiljaa lähtee ja alkaa aurinko pilkistään pilven takaa. Kuntoutustahan meillä toki on tässä monta kuukautta edessä että saadaan pojalle lihakset taas takasin eikä ne nyt yhdessä yössä kasva mutta vihdoinkin suunta on oikea!