Saatoin tänään sateenkaarisillalle mun oman piikkimiehen. Rakkaan Nallen. Nalle lähti 4,5v-ikäisenä rakkaansa luo matotaivaaseen. Missy on varmasti jo ikävöinyt miestään kovasti. Nyt on mun rakkaalla hyvä olla. Tiedän että tein oikein mutta ikävä on ihan hirveä. Nyt on Kutri lyöty. Todella.
Nyt on koko Nokinassujen perusta, kantaisä poissa. En voi uskoa sitä todeksi. Nalle jättää jälkeensä todella suuren aukon jota ei voi kukaan toinen koskaan enään täyttää. Nalle oli meidän ensimmäinen siili. Rakkaista rakkain. Ketään toista samankaltaista ei tule koskaan olemaan. Ne jotka tunsi äijän, tietää mitä tarkoitan. Nalle on legenda.
Nalle oli siili isolla S:llä. Juuri semmoinen siilin pitää olla. Täydellinen. Huomasin eilen illalla että Nallelle oli kasvanyt toiselle puolelle alaleukaan iso patti. Tiesin heti että se on kasvain. Todella aggressiivisesti kasvanut parissa yössä. Juurihan pappa oli ihan ok, ei ollut mitään. Elämänsä voimissa. Loppuun asti söi hienosti ja juoksi pyörässä koko yön. Söi vielä illallakin viimeisen aterian upeasti vaikka kasvain oli hirveän kokoinen. Aamulla soitin Nallen oman lääkärin auttamaan Nallen viimeiselle matkalle. Itkin yön ja kävin sitä välillä katselemassa. Kun aamulla oli aika lähteä, Yön aikana patti oli kasvanut puolet taas lisää. Jätkä ei valittanut. Touhusi koko yön kuin mitään ei olisikaan.
Onneksi sillä on Missy ollut vastaanottamassa miestä kotiin. Nallelta jäi kaksi poikuetta Missyn kanssa eli kolme tytärtä ja viisi poikaa. Lukuisia lastenlapsia ja vielä lastenlastenlapsiakin..Yrityksistä huolimatta kukaan toinen naaras ei tullut Nallelle kantavaksi. Olisi voinut äijän geenejä laajemmaltikin jakaa. Nalle elää onneksi Nokinassuissa Missyn tavoin aina.
Henkilökohtainen kiitos Anittalle, Nallen kasvattajalle jolta sain tämän maailman hienoimman siilin joka opetti minulle niin paljon. Kiitos Saila Kariolalle ja muulle Oiva-eläinklinikan väelle jotka ovat hoitaneet Nallea koko sen elämän ajan. Kiitos rakas Nalle näistä vuosista joita kanssamme vietit - jokaisesta hetkestä, jokaisesta päivästä. Kiitos niistä mahtavista jälkeläisistä joita meille jätit.
Pois sun nyt täytyy mennä, mun vuokseni sä et voi jäädä.
Hymyilit ja katsoit silmiin. Yritit vakuuttaa että kaikki
kääntyy parhain päin. Vaikka lähdet. Muistot mulle silti jää.
Päästin sut pois. Rakkaudesta. Sua sattui, tiedän sen.
Vaikka olit urhea pieni etkä sitä kertonut. Nyt lennät kultaisin
siivin ja hymyssä suin. Minä itken, tassunjälki sydämessä.
Nallen muistoa kunnioittaen ja Nallea ikävoiden:
Kutri-mamma, Jussi, Rölli sekä muu väki.
Kommentit