Törmäsin pariin kauniiseen Kirsi Kunnaksen kirjoittamaan siilirunoon, pakko laittaa ne tänne. Sivuilta  löytyy muitakin kauniita runoja.

Siilin kuutamo
Yö hiipii sukkasillaan varpahillaan
kukkien luona nurmikolla ja yli
nurmikon ja itkee rannalla
kaislikossa.
kaislikossa kuu kaikkein kaunein on.

Ja siili kyynelehtii minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa kuu kaikkein kaunein on.

Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon tanssii
rannalla kaislikossa.
Kaislikossa kuu kaikkein kaunein on.

Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa kuu siilin rakkain on.


Tunteellinen siili
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.