Vihdoinkin se päivä koitti, jota olemme Röllin kanssa kauan odotelleet. Olimme tutustumassa Agilityyn TAMSK:n järjestämällä kurssilla. Rölli alkoi uikuttaa jo heti kun pääsi autosta ulos kun oli niin paljon muita koiria joiden kanssa se olisi niiiiin tahtonut olla. Ensin oli vuorossa A-este ja sitten oli kaksi tavallista estettä. Ei ollut ongelman häivääkään kuten olin jo etukäteen arvellut. Jätkä veti tuulispäänä ja tykkäsi ihan hurjasti. Shelttejähän on aika paljon ihan agilityn Suomen maajoukkuuessakin kun on sen tyylinen rotu että on omiaan juuri ko. lajiin.

Seuraavaksi oli meidän lemppari: putki sekä kepit. Keppejä täytyy pujotella ja siihenkin on tarkat säännöt että miltä puolelta mennään ja miten. Pidin myös ohjaajasta joka opasti, hän käsitteli koiria jotenkin todella hienosti. Oli todella ihana katsella kuinka Rölli oivalsi heti että mitä piti tehdä.

Kolmanneksi oli esteitä ja pöytä. Pöydälle täytyy koiran hypätä ja olla siinä ohjaajan haluamassa asennossa 5 sekuntia. Nykyään se ei haittaa vaikka koira vaihtaisi asentoa kesken kaiken kuhan pysyy pöydällä. Tässäkään pisteessä ei ollut ongelmia ja ohjaaja kehui Rölliä kovin ja juteltiin myös jatkosta jonkun verran. Saatiin paljon hyödyllisiä vinkkejä että miten jatketaan nyt tästä eteenpäin. Rölli nautti selvästi koko hommasta ihan hirveesti ja se meni kuin ylpeä kettu. Kuvia en yrittänyt edes ottaa koska mulla oli kädet täynnä hommaa itselläkin. Tosin sellainen pieni inhottava seikka jäi varjostamaan päivää että Rölli oli aikaisemmin jo hypännyt hassusti ja se ontui vain välillä tassua. Se paheni kuitenkin sen verran siinä päivän mittaan että kun oltiin tuolla agilityssä, Röllin kohdalla otettiin kaikki puomit pois esteistä ettei sen tarvinnut hypätä ollenkaan. Se oli siinä mielessä vaan ikävää kun Rölli tykkää hirmuisesti juuri esteistä ja sattui niin tyhmästi juuri nyt tuo jalan vamma kun niin oltiin odotettu pääsevämme tuonne. Noh, se ei tuntunut kuitenkaan haittaavan ja päästiin onneksi kokeilemaan muita juttuja.

Oli kyllä kiva päivä ja olin ihan puhki itsekin kun päästiin radalta kotiin. Olin arvellut että agility olisi juuri Röllin heiniä ja semmoista puuhaa mistä se varmasti tykkäisi kun kaipaa usein juuri tuommoista älyllistä touhua yhdistettynä kuitenkin liikuntaan. Nyt kun olen varmistanut että Rölli varmasti nautti siitä touhusta itsekin, voidaan sitten edetä tässäkin asiassa jossain vaiheessa. Sain kyllä hyviä vinkkejä siitä miten kotona voidaan treenata tiettyjä juttuja. Nyt kuitenkin Rölli joutuu pakkolepoon ton koiven kanssa..todennäköisesti joku lihasvenähdys/revähdys siinä on.