Minä tyttö menin sitten ja toteutin suurimman haaveeni joka minulla on ollut pikkutytöstä asti. Moni tuttu tietääkin että mun rakkaus eläimiä kohtaan ei rajoitu vain siileihin tai meidän konnaan vaan olen oikeastaan ollut alunperin 100% koirahullu ja sen voi varmasti allekirjoittaa äite ja sisaruksetkin. :) Myös äitini on koiraihminen, liekö sitten periytynyt sieltä..Pienenä meillä oli kyllä koira, Ninni joka on jäänyt ainaiseksi mun sydämeeni. Ninnin poisantaminen oli paha paikka ja traumaattinen kokemus. Olen aina tiennyt että jossain vaiheessa kun se vaan on mahdollista, vierellä tallustaa oma haukku. Muutamia vuosia sitten olikin semmoinen tilanne ja oli pentue katsottuna mutta sitten ei syntynytkään sellaista mikä oli tarkoitus ja mun elämäntilanne muuttui siinä samassa niin hurjasti että olisi ollut vaikeaa koiralle. Ei ollut vaan sen aika sittenkään vielä. Mustaa cockerspanielia olin miettinyt ja sen nimeksi piti tulla Jami. Nyt kuitenkin lähipiirissä on neljällä ihmisellä Shetlanninlammaskoira ja olen saanut tutustua rotuun läheltä. Jussi rakastui Shelttiin myös ja sitten tulikin ajatus että miksi ihmeessä en toteuttaisi kauan kaivanutta unelmaa kun nyt ollaan kummatkin kotona.

Katseltiin ilmoituksia ja huuurjan monen yhteydenoton jälkeen vihdoinkin löydettiin meille luotu haukku. Kasvattaja myi Röllin pois sen vuoksi että sen säkäkorkeus on suurempi kuin mitä näyttelykoiralta sallitaan. Röllin säkäkorkeus on 44cm ja se on 11kk ikäinen, värinä tricolour...juuri se mitä ehdottomasti toivoimme! En halunnut näyttelykoiraa joten Rölli sopii meille, sen sijaan TOKO ja mahdollisesti agility kiinnnostaa kyllä kovasti. Menimme eilen illalla "katsomaan" Rölliä mutta olimme kyllä ostaneet sille päivällä jo kaikki tarvikkeet sillä toiveena oli että oltaisiin saatu se jo heti kotiin. Kun mentiin Rölliä katsomaan, se parkkeerasi heti kainaloon eikä ujostellut ollenkaan vaikka rodussa on usein arkoja koiria. Siihen se sitten jäi ja oli nätisti koko automatkan kainalossa. Kotona nuuhki paikat innoissaan ja tajusi heti kun kielsin menemästä siilien lähelle. Antaa olla niiden ihan rauhassa ja konnallekin on kiltti..tänään ne meni peräkanaa Nupun kanssa ku juna ja perävaunu. :)  Uskoo muutenkin kaikki kiellot heti! Rölli on todella ihmisläheinen ja se kulkee perässä joka paikkaan. Kun menee vessaan, se jää odottamaan oven ulkopuolelle..hihnassa kävelee kuin unelma, täysin vierellä kuin näyttelykoira. Sisäsiisti on mutta muuten ei ole koulutettu joten "istu" yms. muut harjoittelut on nyt käynnissä mutta nekin ovat alkaneet lupaavasti.

Röllin isä on sekä Suomen että Latvian muotovalio ja kummatkin vanhemmat ovat voittaneet hirmuisesti näyttelyjä jopa ulkomailla. Röllin silmät on peilattu ja se on muutenkin täysin terve. Meitä ei haittaa se että se on isompi kuin mitä näyttely-yksilöt, se on meille sopiva koira! Hetki menee totuttelussa, tänään jo vähän meni tajuntaan että tossa se nyt sitten oikeasti on. Annettiin itse se Rölli-nimi mutta senkin se oppi jo heti. On niin tuuhea turkki että on ihan Röllin näköinen.. <3 Tätä olen kauan toivonut ja odottanut, jeeee!!! Olen ihan onnessani...Röllistä lisää kuvia täällä.

 

Vihdoinkin mun oma!! Eka ilta yhdessä... <3