Tämän kirjoittaminen tekee niin kipeää että en tiedä kauanko kirjoittamiseen menee aikaa. Meidän rakkaimmista rakkain Missy lensi tänään matotaivaaseen ja on ilmeisen surullinen siitä kun äippä ja isukki itkee tuskaisena eikä muuta voi. Missy syntyi valmiiksi enkelin siivet selässä. Enkeli se oli. En ole ikinä nähnyt sellaista siiliä koskaan elämässäni eikä elämääni koskaan tule toista samanlaista. Kun silmämme kohtasivat Dusseldorfin lentokentällä kaksi vuotta sitten, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Missy oli minun ja minä Missyn. Missy ei ollut lentomatkasta millänsäkään ja söi heti isot jättikset vaikka oli reilusti alle 200 grammainen. Kirjoitinkin hauskan jutun Siliumiin Missyn tuonnista.

Missy lopetti syömisen yhtäkkiä kuukausi sitten ja siltä löydettiin yläleuasta, ikenestä patti. Muutaman päivän syömättömyyden jälkeen, yksi hammas poistettiin ja diagnoosina oli hammasjuuritulehdus. Jääpuikko joka oli lävistänyt sydämeni, suli heti ja tuli pieni helpotus tilalle kun tyttö söi jo samana iltana matoja. Antibioottikuuri saatiin. Neljän, viiden päivän päästä Missy lakkasi syömästä uudestaan ja patti oli kasvanut. Tyttö meni todella heikkoon kuntoon ja sinä viikonloppuna olimme varmoja että Missy lentää luotamme matotaivaaseen. Meidän lääkäri määräsi Missylle (päivälleen kaksi viikkoa sitten) Dalacin kuurin joka puree luutulehdukseen. Määräys oli että viikonlopun sisällä on mentävä parempaa suuntaan tai muuten voidaan tulla siihen tulokseen että kyseessä onkin sitten se kasvain. Muuta varmuutta ei ollut sillä RTG:ssäkään ei näy kumpi on kyseessä. Tyttö taisteli ja oli erittäin vastahakoinen lääkkeen antoa vastaan. Voimaa siis tuli lisää, painoa saatiin vähän nostettua. Sitten ihme tapahtui ja jähmetyin puoleksi tunniksi sohvan nurkkaan..Missy alkoi syömään taas matoja. Pattikin oli pienentynyt. Hurraaa!!! Sitten parin päivän päästä se tappoi jo isoja, eläviä jättiksiä ja mussutti niitä vaikkei muuta vielä suostunutkaan syömään kupistaan.

Viime viikonloppuna Missy alkoi haisemaan oudolle, korvat oli rapsutettu verille, korvan sisään kun katsoi niin paljastui että korvan sisällys oli verenpunainen ja siitä valui ruskeaa mätää..heti maanantaina soitettiin taas lääkäriin joka tutki korvasta näytteen ja totesi siinä olevan sauvabakteereja. Korvatulehdukseen määrättiin antibiootti tippojen muodossa. Taas loppui syöminen. Eilen huomasin että Missy hakeutui pois pesästä, avoimille paikoille nukkumaan. Sylissä ei pystynyt olemaan paikoillaan. Viikon Dalacin kuurin jälkeen näkyi todella syvää väsymystä. Näytti siltä että lääke on ihan liian vahva eikä Missy sen takiakaan syönyt kun silmät menivät seisaalleenkin kiinni vaikka mato pilkisti poskesta. Soittelin tänään siililääkäreitä läpi ja kyselin josko lopetettaisiin kuuri vähäksi aikaa kesken vaikkakin luutulehdukseen kuuri on yleensä vähintään kuukauden pitkä. Missy sai tänään vain korvalääkkeet ja ruokittiin taas tavalliseen tapaan. Tähän asti siis mikään murskattu tai mössätty ruoka ei ole mennyt alas, sylki heti pois. Ainoastaan ihan nestemäinen. Sen vuoksi Missyä on pidetty hengissä nutriplus-geelin avulla sekä laktoosittomalla kermalla. Ne oli ainoat josta saatiin vähän kaloreita tytölle. Vettä juotettiin ruiskulla johon oli liotettu raksuja vaikkei raksun palatkaan oikein menneet alas. Syötön yhteydessä korviin valui helposti vettä joka ilmeisesti laukaisi korvatulehduksen. Sama ruutini on jatkunut nyt joka aamu ja ilta. Tosi raskasta on ollut.

Kävin tänään tekemässä koululla lopputentin ja näytön. Koulu on nyt paketissa ja stressi helpottaa. Uudet nettisivutkin julkaistiin (sama osoite). Joten iso päivä ollut pienen ihmisen elämässä kun koko kouluvuosi huipentui viimeisiin virallisiin. Tarkoitus oli juhlia illalla asiaa kahdestaan ja rentoutua kotona. Huomasin illan suussa että Missy ei pystynyt olemaan ollenkaan pesässä ja kun tuli pesästä ulos, se oksensi kermamaista nestettä pienen lammikon. Sitten se meni kyljelleen ja näytti jotenkin oudolta. Jussin soitin saman tien takaisin kotiin ja otettiin siili pois kaapista mutta se kävelikin ihan hyvin ja oli hirveän vilkas sylissä. Ajattelin että johtuu siitä korvasta kun korvatulehdus aiheuttaa tasapainohäiriötä. Lähdin asiakkaalle ja Jussi jäi vahtimaan Missyä. Kun tulin asiakkaalta, puhelimessa oli neljä puhelua ja viesti jossa Jussi pyytää peruuttamaan viimeiseen asiakkaan ja ajaan heti kiireen vilkkaa kotiin. Tiesin heti. Joko Missy on kuollut tai se pitää lopettaa. Jussi kertoi että Missy ei pysty enään kävelemään ja se kellahtelee kyljelleen. Otin tytön syliin ja totesin saman asian. Soitin eläinlääkärit läpi ja kukaan ei suostunut ottamaan meitä enään sisään. Edes pelkkää lopetusta varten. Sitten tajusin soittaa päivystävälle kunnan eläinlääkärille joka oli todella ymmärtäväinen ja sanoi heti tulevansa klinikalle. Lähdettiin viemään tyttöä viimeiselle matkalle. Katsottiin suuhunkin kun Missy nukkui ja patti oli melkein kokonaan poissa. Eläinlääkäri oli todella mahtava ja hoisi asiansa paremmin kuin kukaan näistä meidän yksityisistä täällä. Sailahan jäi melkein kaksi viikkoa sitten kesälomalle joten meillä ei ole ollut nyt omaa lääkäriä tässä hetkeen. Lääkäri lähettää Missyn sieltä suoraan Eviraan joten meidän ei täytynyt tuoda sitä enään takaisin kotiin eikä pakata tai lähettää itse.

Itken niin että silmät ovat huomenna turvonneet umpeen. Ei tule loppua. Missy oli meidän enkeli, rakas. Sattuu vain hengittääkkin. Pala sydämestä revittiin irti tuskallisimmilla tavalla ja se pala jäi sinne eläinlääkärin pöydälle nukkumaan ikuista unta. Se pala ei umpeudu koskaan ja Missy jää sydämiimme ikuisiksi ajoiksi. Kaikki on niin tyhjää. Luojan kiitos meillä on Diva ja Nalle. Nalle sai hyvästellä Missyn ja ne nukkuivat todella tiiviisti muutenkin kumpikin omalla puolellaan niin että ohut seinä vain erotti siilit. Nenät vastakkain seinää. Diva on kuin varjo Missystä. Täysin samanlailen löllykkä kuin äitinsä. En pysty silti nyt ajattelemaan Divaa, tai Nallea tai siilejä ylipäänsä. Tiedän kuinka kovasti elätte tilanteessa mukana ja koette mielipahaa meidän vuoksi. En tule hetkeen tänne blogiin koska en pysty lukemaan suruvalitteluja. Lähden tiistaina lomalle, jota ollaan suunniteltu jo kauan ja ajat sitten varattu/päätetty. Tulemme seuraavan viikon torstaina eli olemme yli juhannuksen mökkeilemässä. Sydän tarvitsee nyt lomaa. Halusin tulla heti kertomaan tänne meidän tilanteen koska haluan että täältä voi lukea. En pysty puhumaan asiasta vielä moneen kuukauteen. En pysty vastailemaan Missyä koskeviin kysymyksiin enkä puhumaan Missystä. Koskee niin syvälle. Tähän asti ei ollut varmuutta Missyn tilasta eikä ollut takeita diagnoosista. Missy oli hyväsäs kunnossa tilanteeseen nähden joten lopettamista ei voitu harkita aiemmin. Nyt kuitenkin elämä hävisi eikä muuta vaihtoehtoa ollut.

Rakastimme sinua ja rakastamme edelleen. Oma pieni enkelini. Synnyit siipiesi kanssa.
Siipien, jota me emme näe. Olit liian hyvä tänne maan päälle ja taivaaseen
sinut takaisin käskettiin. Kiitos jokaisesta päivästä, jonka täällä jaksoit olla.
Kiitos kaikesta mitä meille annoit. Kukaan ei koskaan sua voi unohtaa.
Kukaan ei ole koskaan kuin sinä, pieni enkelini. Pieni rakkaani. Toivon että olin sinulle hyvä.
Yhtä hyvä kuin sinä minulle ja meille. Liihoittele kultaisin enkelin siivin ja ole iloinen, onnellinen.
Ikuisesti. Rakasta minua edelleen sillä minä rakastan sinua. Aina ja ikuisesti.


Missy vauvana Dusseldorfin lentokentällä.