Täällä taas. Loma oli mitä parhain. Suljin kaikki ajatukset ja kanavat ja kuuntelivan laineiden liplatusta. Loma oli mitä onnistuinein. Kalastettiin ja otettiin aurinkoa ja läiskittiin hyttysiä. Sain todella levätä ja nukkua kaikki velat pois. Maisemat oli todella ihanat, laittelen kuvia joku toinen päivä kun olen saanut purettua kameralta. Ei satanut kuin yhtenä aamuna mutta sitten paistoi jo taas aurinko. Kun tulin kotiin, todellisuus pudotti kiven niskaan ja muistin taas kaiken. Ovella odotti heti Eviran kirje. Missyn ruumiinavaustulokset. Ei löytynyt mitään. Sisuskalut, aivot yms. kaikki ok. Suu oli ok. Aika lyhyesti siinä luki eikä oikein eritelty että mistä oli otettu mitäkin kokeita vai oliko vaan katsottu silmämääräisesti. Yritän soitella maanantaina ja kysellä vielä tarkemmin. Olisin halunnut selkeän vastauksen ja varmistuksen sille ettei oltaisi voitu tehdä enään mitään. Missy oli niin kipeä viimeisenä iltanaan. Ei pysynyt pystyssä, kyljellään haroi tassuilla ilmaa ja yritti pystyy. Sylissä ei pystynyt olemaan, tärisi kauttaaltaan ja oksenteli. Oli kipuja. Ilmeisesti se korvatulehdus oli vaan liikaa eikä elmistö kestänyt. Olisi ollut hyvä kuitenkin saada mustaa paperilla. No kasvainta ei ollut, eikä sisuskalut olleet sitten kai pettäneet. Ei ollut hammasvaivojakaan. Pyysin myös samassa yhteydessä tutkimaan ettei ollut whs kantaja kun kerta siili on kyseessä vaikka ei mitään epäilyä sellaisesta ollutkaan. Tulipahan sekin selväksi että meillä oli täydellinen siili. Niin luonteeltaan kuin terveydeltään. Ei periytä hammasvaivoja eikä mitään koska niistä ei kerta ollut kyse. Nyt on todella rankkaa taas. Tuntuu että koen kaiken taas alusta. Liikaa kysymyksiä. Tuntuu että olisin vasta eilen vienyt Missyn viimeiselle matkalleen. Ei tässä voi tehdä mitään kuin päivä kerrallaan jatkaa.

Tuntuu että Missyn mukana meni kaikki into ja palo tähän hommaan. Tahdon taukoa. Ei riitä sydämessä enään tilaa uusille naarmuille hetkeen. Hoidan ne asiat mihin olen lupautunutkin mutta en ota enempää. Kasvatus jatkuu Divalla siihen asti mitä oli aikomus ja sijoituslapsemme Starin poikue hoidetaan toki myös kuten on sovittu mutta Nokinassujen tulevaisuus näyttää todella huonolta nyt. En tiedä onko musta enään jatkamaan tulevaisuudessa. Onneksi Missyn geenit jatkavat eteenpäin muidenkin käsissä. En tiedä vielä jatkosta, voi olla että joskus mieli muuttuu, tällä hetkellä vaan ei tunnu siltä että jaksaisin.

Päivää ennen Missyn sairastumista, olin koko poppoon kanssa valokuvaamo-studiossa, jossa ammattikuvaaja Janne Viinanen otti porukasta kuvia. En voi kertoa vielä mihin kuvat tulevat kun en tiedä onko se julkista tietoa vai ei. Joka tapauksessa meitä pyydettiin malleiksi ja sitä vastaan sain kuvat omaa käyttöön. Laitoin kuvat jokaisen galleriaan eli Divan, Nallen ja Missy. Tässä vielä pari kuvaa jokaisesta: