Tultiin juuri Jussin kanssa Nokialta kun oltiin katsomassa vaahtopallon vauvoja. Mitä tässä voisi sanoa? Olen ihan sanaton. Ne oli aivan jumalattoman suloisia. 4 vauvaa joista 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vähän päälle 70g painoivat ja huomenna täyttävät 3 viikkoa. Simmut oli kaikilla auenneet jokin aika sitten. Yksi vauva oli kova piipittämään äidin perään. Yhdellä oli vähän enemmän luonnetta kuin muilla mutta kaksi oli tosi leppoisia eikä juuri sanoneet mitään. Olivat vaan ja niiiiin kilttejä kaikki 4!

Poikasten suvussa on jos mitäkin väriä, Diego eli poikasten isukki periyttää todella vahvasti oman sukunsa värejä. Diegon äiti on kaneli ja mummu albino. Vaalea veri näkyi varsinkin poikasten piikistössä vahvasti. Todellinen värisuora poikue onkin sillä yksi on lähes tulkoon albino. Isompana kehittyy todennäköisesti arpikoosiksi sillä piikeissä oli pienesti tikkausta havaittavissa. Kaksi oli ruskeita, toinen selvästi ruskea ja toinen aika jännä..saas nähdä minkä värinen siitä oikeasti tulee. Mutta kuulkaas se yksi vauva..voi jumaliste kun mulla sydän mureni tuhanteen osaan kun sen näin..ja kirosanakin siinä pääsi! Aivan pikimusta maski, todella musta iho ja korvat ja tassut oli jännät laikukkaan mustat. Sillä oli pilkulliset sukat jalassa.. :) ja arvatkaa mitä vielä: pikkuinen PINTOKUVIO pepun päällä..Se oli niin järisyttävän makee vauva että en hennonnut antaa sitä edes Jussin käteen. Se oli upee. Olen vieläkin ihan liikuttunut, mä vaan olen niin hulluna mustiin vaaveihin. En pysty edes käsittään miltä näyttää sitten semmonen joka on vielä mustempi ja piikitkin on mustemmat.

Tällä hetkellä tuntuu uskomattomalta ajatukselta että meillä muka tommosia joskus olis ja täällä niitä paijailtais. Kun ajeltiin kotiinpäin sanoin Jussillekin kuinka uskomatonta se sitten oikeesti on, tajuntaan iskee kyllä rajusti kun noin pieniä siilivauvoja saa kädessään pitää. Ne on niin pieniä ihmeitä, on suuri etuoikeus olla siilien kasvattaja ja todistaa tommosia ihmeitä tapahtuvan. Siis tarkoitan sitä että kun poikue oikeesti syntyy, kaikki on terveitä ja emokin voi hyvin. Kun kaikki sujuu hienosti ja mallikkaasti. Ja sitten sitä kököttä yksi ilta siinä omalla sohvallaan pienen pieni siilivauva kädessä..voiko olla edes todellista! En vaan usko!

No mutta kuitenkin, olen vieläkin ihan ihmeissäni täällä noista pienistä ihmeistä ja koetan toipua jotenkin.. :) Sissi oli ihana äiti eikä paljon stressanut. Tuli heti kipolle ja antoi Ninan ottaa vauvat pesästä. Pyöräilikin siinä vaikka seisottiin vieressä ja koirakin siinä pyöri jaloissa. Kivaa oli nähdä ihanaa Ninaa ja kiitos tarjoilusta ja kaikesta. Myös meidän omat siilit hyötyi tästä reissusta koska tultiin kotiin kera kahden torakan. Kummallekin yksi! Tänään sitten laitetaan pesuvatiin että siilit saa ne pyydystää..kääk! Huomenna siis torakanpyydystysretkestä lisää juttua..

Tässä vielä pari kuvaa vauvoista. Lisää kuvia löytyy täältä.