Kun saavuin mökiltä, kahlasin sähköpostiani läpi useamman tunnin sillä viikon aikana sinne oli kertynyt niin huima määrä poikasten kyselyjä että mulla taitaa mennä jo vähän ihmisten nimetkin sekaisin ja että kuka on kuka. Hienoa että poikasista on näin paljon kysyntää. Muutama ihminen on ottanut yhteyttä jo kuukausia sitten mutta nyt poikaskyselyjä satelee päivittäin. En juuri uskalla nyt hehkuttaa täällä mitään Missystä ettei sitten käy ohraisesti. Ikävä se olisi kun niin monta uutta orjaa odottaa vauvoja syntyväksi. Nyt kyllä viimeaikoina useammlla ystäväkasvattajalla on ollut murhetta poikueiden kanssa ja menetyksiä on ollut suunnalla jos toisella. Se hieman pistää murehtimaan ja odottamaan pahinta.

Missy voi kuitenkin pulskasti, se kerrottakoon. Nyt olisi pari viikkoa kulunut astutuksesta. Ruokaa ahmii semmoisia määriä että hui olkoon ja painokin on noussut jo 380g kun normaalistihan Missy on 350g. Astutuksen jälkeen tosin painoi vain 340g. Tosin olen kyllä oppinut tämän neidin kohdalla että eipä tuo paino välttämättä kerro poikasista suuntaan tai toiseenkaan. Missy on niin pieni mamma että lihotan sitä yleensä ihan tahallaan tälläisenä aikana sillä viimeksihän se ei juuri käynyt syömässä kun hoivasi poikasia niin ahkerasti. Onneksi sillä oli silloin ylimääräistä joten tilanne ei ollut katastrofi. Sen vuoksi pidän Missyn nytkin yli 350g:n koska se taitaa olla sille turvallisempaa. Tisulit ovat näkyvissä kovin mutta niinhän ne ovat aina olleet. Raskausnisiä ne ei kuitenkaan vielä muistuta, sen kyllä erotan viime kerrasta. Mutta Missylle kuuluu siis hyvää ja ihan mikä ruoka tahansa maittaa. Virkeä on myös ja jaksaa pyöräillä enemmän kuin koskaan. :)