Olen Suomen Siiliyhdistys Ry:n hyväksymä ja rekisteröimä kasvattaja ja kasvatan afrikkalaisia kääpiösiilejä. Siilien lisäksi meillä asustelee Nelivarvaskonna Nuppu ja Shetlanninlammaskoirat Rölli & Cola. Tämä blogi kertoo touhuistani eläinten parissa sekä ihan muutakin höpinää mikä ei liity välttämättä aina siileihin.
Maple on nyt astutettu sitten uudelleen..tämä on neidin viimeinen yritys ja tällä kertaa onni kolahti SY Vaahtopallon Nikolaille joka sai tämän mainion akkasen vierailulle. Pariskunta vietti muutaman yön yhdessä ja laskettu aika onkin sitten tuossa vkon 24 loppupuolella.
Neitokainen meni suoraan sulhon luokse kiinnostuneena mutta sulho ujosteli aluksi. Tulivat hyvin juttuun ja Nikolaita kyllä kiinnosti moinen neito sitten kun kaapin ovet oli suljettu ja uteliaat katseet vaipuneet muille maille. Toivottavasti pariskunta sai jotakin aikaiseksi. Nikolai on todella suloinen herra. Ruskea väriltään ja ihan vaahtopallojen linjan näköinen. Pariskunnalle tulisi varmasti mielettömän suloisia ja superkesyjä vauvasia!
Maple on syönyt ja oikeastaan nuollut kuppinsa tyhjäksi siitä lähtien kun tuli kotiin ja rakentaa taas pesää. Näinhän se viime kerrallakin toimi joten en aseta mitään toiveita tällä kertaa kovin korkealle. Jos tulee vauvoja niin tulee. Toki niitä toivotaan monesta suunnasta kovastikin mutta nyt täytyy jättää tämä asia luonnon armoille. Toivottavasti tärppäsi!!
Meidän sivuilta näkee yhdistelmän poikue-sivuilta. Teen tarkemman sukutaulun sitten lähempänä jos tuntuu että vauvoja on tulossa oikeasti. Kuvia näkee myös sivuilta. Tässä pari..
Täytyy todeta että on virallisesti kevät!
Tämän päivän fiilikset kääntyivät onneksi toiseen suuntaan kuin mitä herätessä tänään kun onnistuin vahingossa löytämään meidän uuden lenkkireitin. Nyt kun lumet sulaa niin päästään kunnolla etsimään uusia paikkoja. Meidän vieressä on ihan minuutin kävelymatkan päässä satumetsä. Metsä oli ihan vihreänä. Paikoitellen oli joissain kohtaa vielä lunta mutta suureksi osaksi ihan vihreää.
Linnut lauloivat todella lujaa. Kusiaispesäkin oli täydessä kuhinassa. Perhonen lenteli ja Colalla heräsi heti metsästysvietti moisesta pörräisestä. Metsässä oli myös muitakin itikoita ja myös toukka mateli polulla. Leskenlehtiä oli menomatkalla pientareella ja metsässä sinivuokkoja jotka eivät olleet vielä kuitenkaan täysin puhjenneet kukkaan. Upeaa!
Pojat olivat vapaana ja harjoiteltiin luoksetuloa. Cola veti ihan hirveän riehuntarallin ja juoksi niin lujaa ympyrää että ei sitä voinut muuta ku nauraa ja pistää silmät kiinni. Toivoa ettei tule keppejä tai isompia puita turvan tielle. Rölli pelkäsi kun se juoksi niin lujaa että tuli mun jalkojen viereen pyörimään ja pälyli sitä ihmeissään. Cola haastoi Rölliä leikkimään mutta kun eihän tuo jättikettu viitsi ulkona leikkiä ettei kukaan vaan näe että hänen korkeutensa leikkii pennun kanssa. Sitäpaitsi oli aika kiire haistella mitäs leidejä sitä oli metsässä samoillut. Cola haukkui mennessään ja komensi leikkimään ja Rölli oli ihan pökrätä häpeästä ku toinen moista mekkalaa pitää. Pelkäsi että hullukohtauksen saanu pentu juoksee päin. Sitä mäki kauhulla katselin mutta hyvinhän tuo jo osaa (jotenkin) hallita kroppaansa.
Käytiin päivällä vielä uudestaan ja sillä kertaa osasin pukea vähän vähemmän päälle. Nyt jätkät vetelee sikeitä tyytyväisenä ja väsynä. Täytyy ottaa joku päivä kamera mukaan ja ottaa kuvia..mikäli noista jotain saa muuta ku vauhtiviivoja. Metsässä on sammaleen peitossa olevia paksuja upeita kaatuneita vanhoja puita ja isoja sammaloituneita kiviä. Tulisi tosi hienoja kuvia kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta oksien läpi. Ei siitä voi tulla ku hyvä mieli. Oli pitkästä aikaa todella levollinen olo ja hyvä olla mun rakkaiden kanssa. Kyllä aidolla metsänpeikolla sielu lepää kun pääsee keväiseen metsään. Koitan päästä tuonne nyt joka päivä edes hetkeksi. Onneksi on ihan lähellä meitä. On noi mun kettuset oikeesti parasta maailmassa!
Aurinkoista kevättä myös muillekin muruille jotka näitä höpötyksiä lueskelee..
Oltiin torstaina osteopaatilla kettujen kanssa. Ensin Röllistä:
Rölliä hoidettiin kuukausin sitten ensimmäistä kertaa (on hoidettu aiemminkin muilla) jolloin oikeastaan selvisi kaikki mitä olin epäillytkin ja tiesin jo etukäteen. Röllillä ranka kiertyy niskaan asti ja kallon pohjassa pahoja kireyksiä. Lantio kierossa myös. aiheuttaa nivelille pahaa kuormitusta ja virheasentoa. Pitkällä aikavälilä jollei hoideta pysyvä nivelrikko. En päässyt itse silloin paikalle kun oli ystävän polttarit, Jussi oli Röllin kanssa. Röllille määrättiin myös homeopaattisia avuksi. Nyt torstaina toinen hoitokerta, syönyt homeopaattisia tuolloin viikon joista oli selvästi ollut apua.
Primääriongelma lantiossa että kallossa ja kallon jumi aiheuttaa myös primääristi lantion vinouden. Oli kuitenkin erilainen kuin viimeksi eli viime kerta auttanut. Kalloa hoidettaessa, Röllillä valui vesi silmistä. Oli välillä levoton ja välilä rauhallinen. Osteopaatti kertoi että Röllillä on suuri ja vahva elinvoima ja se ottaa vastaan hoitoa hienosti. Muutaman vuoden takainen akillesjänteiden luksaatio ja niiden korjausleikkaukset (4 kertaa!!) olivat aiheuttaneet sen että takajalkojen asento on sellainen kuin on. Niitä ei lähdetä nyt korjaamaan ja viemään peruasentoon kuin vain vähän leikkauksen takia. Osteopaatti oli sitä mieltä että jalkoja ei olisi saatu koskaan leikata ja Rölli olisi saatu hoidettua kuntoon ja jalkojen asentoa korjattua jos leikkausta ei olisi ollut. Lantion virheasennon vuoksi akillesjänteet menivät pois paikoiltaan. Rölli on myös saanut jonkun iskun nuorempana päähän joka on aiheuttanut tämän oravanpyörän. Hoitoja jatketaan 4 vkon välein muutama kerta, kunnes Rölli on kunnossa. Käydään jatkossa pari kertaa vuodessa huoltamassa ettei enään mene näin pahaksi mitä nyt. Homeopaattisia jatketaan ainakin seur. kertaa asti. Seur. hoitokerta kuukauden päästä.
Colan otin mukaan ja halusin hoidattaa sen heti juuri sen takia ettei sillä vaan ole mitään sellaista joka vaikuttaisi luuston ja nivelten kehittymiseen koska sillä on kuitenkin vielä kasvu kesken. Mielestäni sillä on ollut pientä jumia lantiossa jonka halusin heti tarkastuttaa ja hoidattaa pois ettei se vaikuta lonkkiin ja ettei varsinkaan tarvitse kokea akillesjänteen luksaatiota uudelleen. Osteopaatti rauhoitteli kovasti ettei missään tapauksessa kannata huolehtia ja pelätä tuota luksaatio asiaa ja että se on aika harvinainen. No tällä mun tuurilla onko ihme jos sitä pelkään tai että on jäänyt traumoja..liikkeestä sanoi että Colalla on tyypillinen liike kun on niin keskeneräinen vielä. Löysä. Lantiossa oli pientä jumia ja sai sen pois. Vapaana liikuttamista metsässä määräsi mikä onkin meille normaali liikkumistapa muutenkin. Colaa luonnehti myös näin: erittäin hitaasti kehittynyt pentu. Kehitys on kovasti vielä kesken. Tulee kasvamaan vielä. Kallo tulee leventymään selvästi. Luusto löysä ja kesken joka puolelta. Erittäin voimakas koira. Voimakas uros. Täytyy antaa aikaa. Todella viisas ja älykäs koira josta saa todella upean koiran kunhan sen kanssa tekee kovasti töitä ja saa kaikki perusasiat ja koulutuksen kuntoon. Hieno pentu kaiken kaikkiaan.
Colalle määräsi myös homeopaattisia muutamaa erilaista jotka vaikuttavat siihen että kasvu saadaan tasapainottumaan ja optimoitua niin että taka- ja etupään kehitys olisi samalla tasolla, auttaa selän kehittymistä. Nyt aavistuksen takakorkeutta nähtävissä. Halutaan auttaa/vaikuttaa tasapainottumaan. Colalle olen kokeillut nyt pentuneuta. Röllihän barffaa ja Colan aion toki siirtää samalle myös kun on aikuinen. Saatiin kuitenkin ohjeistukseksi että Cola tarvitsisi laadukasta kalsiumia ja fosforia ruuasta ja määräsi Colan aloittamaan barffauksen heti sillä on kuitenkin jo niin paljon kehittynyt että se on jo turvallista. Myös C-vitamiinia lisätään ruokaan jatkossa kuten Röllillekin olen antanut. Nivelaineesta kysyin mitä olen antanut Röllille myös ja Colalle nivelten kasvun tueksi ja sanoi että voin ihan hyvin antaa sitä myös Colalle. Jatketaan yhteiseloa ja sitten vien syksyllä vasta Colan uudelleen ellei mitään kummallista ilmene.
Kaikki mitä sanoi kummastakin koirasta piti täysin paikkaansa ja olen itse juuri samaa mieltä.. se oli hauska kuulla ja hienoa miten osasi kuivalla täsmälleen kumpaakin koiraa. Väitän kuitenkin tietäväni täsmälleen mitä mulla on käsissäni. Kaikki suunnitelmat mitä on ollut kummankin kanssa eivät muuttuneet mitenkään. Sain juuri samat ohjeet kuin mitä olin aikonut eli omille jutuille vahvistusta. Olin hirmu tyytyväinen. Kävimme eläinosteopaatti Maaria Kaiperlalla Nurmijärvellä.
Aikamoista on tämä elämä. On onneksi noi karvaset pojankoltiaiset tossa jotka vaativat huomiota ja tekemistä. Niiden takia on pakko nousta aamulla sängystä. Muuten en tiedä miten tässä pärjäilisi ihan joka hetki..Colalla oli ensimmäinen koulutus meidän parhaan valkun Jepun kanssa silloin heti viime tiistaina. Tänään olikin sitten ensimmäiset viralliset treenit kana-areenalla. Vähän jännitti että mites toi automatka sujuu mutta Röllin pieneksi jääneet turvavyövaljaat oli JUSTIINSA sopivan kokoiset joten niitäkään ei tarvinnut hankkia.
Aamulla oli herätys ja tarpeiden hoitelu. Aamupala. Sitten pakkasin jätkät takapenkille omiin vöihinsä ja samantien kun auto lähti liikkeelle, ne väsähti ja nukkuivat vaan takapenkillä vierekkäin. Koko matkan. Cola oli pihaan asti ihan hiljaa eikä vielä tiennyt mitä tuleman piti. Rölli kyllä muisti ja alkoi heti tieltä kääntyessä piippaamaan ja kiljumaan riemusta autossa. Cola vähän ihmetteli että mikäs tohon jässikkään oikein meni.
Siitä sitten jatkettiin eräjärveltä matkaa kana-areenalle jossa treenit oli agility-hallissa. Ensin treenattiin Colan kanssa TOKOa. Perusasentoa, maahanmenoa ja paikallaan oloa.
Sitten oli Röllin vuoro. Röllin kanssa näytettiin mitä ollaan tauolla ja omien treenien kanssa edistytty. Jepu ei ollut pitkään aikaan nähnyt Röllin tokoa. Jätkä oli aivan liekeissä ensisekunnista lähtien ja sillä oli mieletön vire päällä. Seuraaminen oli mennyt huimasti eteenpäin. Perusasentoa myös. Sitten tehtiin liikkeestä maananmenoa ja vielä luoksetuloa. Jätkä päätti luoksetulon täydellisesti, turkki hulmuten juoksi täysillä ja suoraan perusasentoon mun vierelle. Ensimmäinen kerta kun teki noin! Mä repesin ihan totaalisesti, hyvä etten itkenyt. Me vedettiin kunnon riehuleikki namien lisäksi ja mä huusin ja kiljuin ja hurrasin ja vetelin suurinpiirtein voltteja.. :DD Rölli meni ihan sekasin kun näki kuinka iloinen mä olin. Hyvä kun malttoi mennä tauolle kun oli Colan vuoro.
Colan kanssa otettiin hyppytreeniä ilman rimoja ja siinä samassa tuli vähän luoksetulotreeniäkin. Sen jälkeen opeteltiin putkea ja luoksetuloa.
Lopuksi vielä Rölli pääsi höntsäileen ihan matalilla rimoilla ja putkella. Mahtavat treenit oli, olin todella tyytyväinen. Ensi kerralla jatketaan ja otetaan Colalle vielä näyttelytreeniä lisäksi.
Sitten kahviteltiin Jepun kanssa ja vähän ansaitusti herkuteltiin. Kun päästiin kotiin, käytiin lyhyt lenkki ja nyt pojat nukkuu ihan aivot narikassa. Niin sikeässä unessa että pari kertaa kuulunu tassujen läpsytystä ja vinkunaa..ne on ilmeisesti vieläkin unissaan treenaamassa. :)) Tämä päivä antoi hetken tauon surulle ja oli kiva päästä itse touhuamaan ja sai muuta ajateltavaa.
Suuri ja sydämellinen kiitos meidän ykkösvalkulle Jepulle joka meitä jaksaa treenata. Omistan sitten ekan palkinnon kisoista sulle..joskus 20v. päästä.. :))
Muutoin tosiaan menee ihan hienosti poikien kanssa. Ne alkoivat jo tällä viikolla leikkimään keskenään. On selvästi samaa laumaa. Ja vielä tuo muuttuu ja välit lähentyy lisää. Tyytyväinen saa olla siis siihenkin. Onhan tässä siis ilmeisesti positiivisiakin asioita kun niitä oikein kaivamalla kaivaa.
Olisin toivonut että poikasuutiset olisivat olleet seuraava kirjoitus.
Saatoin tänään sateenkaarisillalle mun oman piikkimiehen. Rakkaan Nallen. Nalle lähti 4,5v-ikäisenä rakkaansa luo matotaivaaseen. Missy on varmasti jo ikävöinyt miestään kovasti. Nyt on mun rakkaalla hyvä olla. Tiedän että tein oikein mutta ikävä on ihan hirveä. Nyt on Kutri lyöty. Todella.
Nyt on koko Nokinassujen perusta, kantaisä poissa. En voi uskoa sitä todeksi. Nalle jättää jälkeensä todella suuren aukon jota ei voi kukaan toinen koskaan enään täyttää. Nalle oli meidän ensimmäinen siili. Rakkaista rakkain. Ketään toista samankaltaista ei tule koskaan olemaan. Ne jotka tunsi äijän, tietää mitä tarkoitan. Nalle on legenda.
Nalle oli siili isolla S:llä. Juuri semmoinen siilin pitää olla. Täydellinen. Huomasin eilen illalla että Nallelle oli kasvanyt toiselle puolelle alaleukaan iso patti. Tiesin heti että se on kasvain. Todella aggressiivisesti kasvanut parissa yössä. Juurihan pappa oli ihan ok, ei ollut mitään. Elämänsä voimissa. Loppuun asti söi hienosti ja juoksi pyörässä koko yön. Söi vielä illallakin viimeisen aterian upeasti vaikka kasvain oli hirveän kokoinen. Aamulla soitin Nallen oman lääkärin auttamaan Nallen viimeiselle matkalle. Itkin yön ja kävin sitä välillä katselemassa. Kun aamulla oli aika lähteä, Yön aikana patti oli kasvanut puolet taas lisää. Jätkä ei valittanut. Touhusi koko yön kuin mitään ei olisikaan.
Onneksi sillä on Missy ollut vastaanottamassa miestä kotiin. Nallelta jäi kaksi poikuetta Missyn kanssa eli kolme tytärtä ja viisi poikaa. Lukuisia lastenlapsia ja vielä lastenlastenlapsiakin..Yrityksistä huolimatta kukaan toinen naaras ei tullut Nallelle kantavaksi. Olisi voinut äijän geenejä laajemmaltikin jakaa. Nalle elää onneksi Nokinassuissa Missyn tavoin aina.
Henkilökohtainen kiitos Anittalle, Nallen kasvattajalle jolta sain tämän maailman hienoimman siilin joka opetti minulle niin paljon. Kiitos Saila Kariolalle ja muulle Oiva-eläinklinikan väelle jotka ovat hoitaneet Nallea koko sen elämän ajan. Kiitos rakas Nalle näistä vuosista joita kanssamme vietit - jokaisesta hetkestä, jokaisesta päivästä. Kiitos niistä mahtavista jälkeläisistä joita meille jätit.
Pois sun nyt täytyy mennä, mun vuokseni sä et voi jäädä.
Hymyilit ja katsoit silmiin. Yritit vakuuttaa että kaikki
kääntyy parhain päin. Vaikka lähdet. Muistot mulle silti jää.
Päästin sut pois. Rakkaudesta. Sua sattui, tiedän sen.
Vaikka olit urhea pieni etkä sitä kertonut. Nyt lennät kultaisin
siivin ja hymyssä suin. Minä itken, tassunjälki sydämessä.
Nallen muistoa kunnioittaen ja Nallea ikävoiden:
Kutri-mamma, Jussi, Rölli sekä muu väki.
Vielä ei piippaa..toivottavasti vielä tällä viikolla viikonloppuna niin ei tarvitsisi pidemmälle jännittää. Perjantaina katselin kun viimeistä kertaa kylveteltiin että ei ollut tisut yhtään turvoksissa joten silloin jo ajattelin että tämän viikon lopulle voisi mennä tuo h-hetki.
Diva kävi viime torstaina viimeisen kerran hampaan poistossa. Nyt saatiin loput poistettua. Nyt ei ole enään kun vamppyyrin hampaat jäljellä. Kuuri jatkuu vielä vähän ja kolmen viikon päästä mennään vaan enään kontrolliin. Toivottavasti tämä riittää. Teen Divalle sauvasekoittimella ötökkämössöä. Toivottavasti söisi vähän isompaa jatkossa mutta tuskinpa..ilmeisesti sössöä loppuelämän. Sille ei voi nyt mitään. Pääasia että likka tulee kuntoon.
Siiliuutisia odotteleville tiedoksi että likka syö kun hevonen ja rakentaa pesää aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. Erittäin todennäköisesti meille on siis niitä vauvoja tulossa. Vielä viikko tässä nyt on odotusta ja sitten koittaa laskettu aika! Vielä hetki siis pitää malttaa. :)
Olin tänään töissä Match Showssa Ylöjärvellä. Oli kiva nähdä paljon erilaisia koiruuksia. Selvästi joillekin oli hyödyllistäkin käydä lihashuoltotsekkauksessa ja osalle varmaan olikin musta apua ja pystyin antamaan neuvoja. Se on hyvä se. Tuttujakin näkyi reippaasti ja monta asiakasta kävi moikkaamassa. Ei haitannut enään yhtään että joutui heräämään aikaisin aamulla.
Söin nopsaan ja lähdin sitten poikien kanssa pitkälle metsälenkille. Colalla syttyi lamppu päähän ja me löydettiin kunnolla yhteinen sävel laumahierarkiassa ja kulkemisessa. Perjantaina mä olin aivan sekopään näköinen kun menin kahden hihnan kanssa tuolla. Ihmiset varmaan ihmetteli. Toinen vetää ja toinen tulee perässä ja toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Cola syöksyili ja meni joka paikkaan. Mä ihan hukassa kun en ole tottunut kahteen naruun. Lauantai-aamu ja vielä päivälenkkikin oli aika karmeeta mutta sitten lauantai-iltana meni hyvin. Tänään aamulla meni myös hyvin mutta nyt päivälenkki meni kunnolla jakeluun. Mä vetelin rinta röyheenä ja huomasin että ihmisetkin katsoivat ihastellen kun oli kaksi koiraa täydessä hallinassa kummallakin puolella. Toinen vaan miniatyyri kopio toisesta.
Menin pidemmän lenkin mitä olin aikonut kun meni niin hienosti etten olisi malttanut tulla pois. Välillä pysähdyin palkkaan pois broitsun kuivatuilla kivipiiroilla. Silloin aina pojat tulee istumaan eteen vierekkäin ja tuijottavat hievahtamatta. Nyt jo Colakin on oppinut että Rölli on ensin eikä yritä syöksyä kohti makupalaa. Se odottaa istuen niin kauan että saa oman.
Sitten kun tullaan sisälle, se osaa odottaa ja ovilla että muut menee ensin ja Cola vasta Röllin jälkeen. Se jää kiltisti istumaan eteiseen kuramatolle niin kauaksi aikaa kun Röllin tassut pestään ja kuivataan ensin. Sitten haen Colan ja siellä se seisoo suihkussa kiltisti paikallaan ja tulee sitten vasta pyyhkeen päälle kun saa luvan. Antaa hienosti kuivata. Sitten palkkasin vielä pojat sisällä ja taas ne tulevat heti luo, sanon istu ja kumpikin tulee ihan eteen istumaan. Cola on tosi hauska kun jos se jää kauemmaksi istumaan, se tulee nopeasti uudestaan istumaan ihan lähelle niin että on Röllin kanssa täysin samalla kohdalla ihan vierekkäin ja tuijottaa taas että koska nami tulee.
Yhdessä vuorokaudessa poika oppii niin paljon että olen ihan sanaton. Ollaan päästy pelkän viikonlopun aikana niin mahtavasti eteenpäin että olen kyllä onnesta sekaisin. Ties mitä tästä poitsusta vielä tulee. Todella mahtavaa! Nyt jatketaan peruskoulutusta täällä kotona eri asioissa ja sitten tiistaina saan ystävän joka on koirankouluttaja avuksi kun täytyy opetella tuota asiakkaan aikana käyttäytymistä että tänne voi tulla taas kotivastaanotollekin porukkaa.
Pääsiäisenä aion himmata vähän ja levätä, olla vaan poikien kanssa. Pidän pienen mammaloman siinä ja veden henkee. Nautin mun pojista.
Cola on nyt vieläkin Cola. Se on kuitenkin ihan kiva nimi enkä ole keksinyt mitään parempaa muuta kun Mörkö joka sopisi tietty Röllin kanssa hyvin yhteen mutta jotenkin se vaan ei istu kun olen itsekin niin tottunut tuohon Cola-nimeen. Todennäköisesti siis nimi ei vaihdu mihinkään.
Täällä menee hyvin, mitä nyt pientä pissaongelmaa mutta muuten ok. Mä olen ihan helisemässä kahden hihnan kanssa mutta enköhän mäki opi kuljettaan noita poikia kun tässä kerrat lisääntyy. Saadaankin vähän koulutusapua tiistaina. Nyt paremmassa valossa otin tänään muutaman kuvan jätkästä. Löytyy omasta kansiosta täältä.
Ai että kauanko olen puhunut toisesta koirasta?! Aina. No elämällä on tarkoitus heitellä suuntaan jos toiseen ja nyt kävi niin että mun ja pikkumiehen tiet kohtasivat. Meille siis saapui tänään 8.8.2011 syntynyt eli kohta 8kk ikäinen pieni shelttivauvanen. Olen nyt siis kahden shelttiläispoijan äitee. Rölli olis tarvinnu kaveria jo jonkin aikaa mutta elämäntilanteen vuoksi vauvapennun ottaminen on ollut mahdotonta. En ollutkaan tajunnut että onhan niitä tosiaan vähän vanhempiakin tarjolla. Tulihan meille Röllikin 11kk ikäsenä.
Tea, Colan omistajan tunnen ammatin kautta ja olen hoitanut Colan äitiä. Colan olen tavannut kaksi kertaa ja joka kerta ihastellut poikaa kovasti. Muistan kun näin sen ensimmäisen kerran että voi jos tietäisi varmuudella että omasta pennusta kasvaisi tuollainen niin olisi ihanaa. Pikkupennussa kun on aina omat riskinsä, ei tiedä vielä mikä siitä tulee. Colasta tietää jo paljon. Olen aina miettinyt sen nähdessäni että juuuuri tuollaisen tyypin tahtoisin. No kuinkas ollakaan, jätin maanantai-iltana postit lukematta kun oli hieman puolikuntoinen olo illalla. Ajattelin ennen nukkumaanmenoa että käynpä kuitenkin katsomassa että onko huomisesta aikataulusta tullut mitään uutta, muutoksia tai peruutuksia.
Sielläpä olikin Tealta viesti että Cola etsii uutta kotia sillä jalostukseen poitsu ei käy kun siltä puuttuu hampaita ja että olisinko kiinnostunut pojasta kun olen sitä aiemmin jo ihaillut. Valehtelematta ja häpeilemättä mä ponkasin sohvasta ylös ja kiipeilin seinille. Hypin ja hihkuin tasajalkaa!!! Uskomattomalta tuntui että tässä elämäntilanteessa kun olen, joku olisi heittänyt köyden ja antanut vähän apuja jaksamiseen. Aurinko vilahti siis risukasaan! Lähetin siis puolenyön aikoihin viestin heti että haluan pojan ehdottomasti!!!!! Yöllä en nukkunut silmäystäkään. En edes minuuttia. Tiistaina soiteltiin ja sovittiin yksityiskohdista.
Mua on jännittänyt kovasti koko viikko ja olen odottanut poikaa hirmuisesti. Aikakin on mennyt tosi hitaasti. Tänään sitten työpäivän jälkeen ajeltiin hakemaan poikaa. Autossa se vaan ihmetteli ja olisi halunnut ohjaamoon. Rentoutui täysin ja pilkkikin vähäsen. Sitten käytiin vähän ulkona ja tulikin hädät tehtyä hienosti. Sitten törmättiin Rölliin ulkona ja kyllä tämä pieni mies on semmonen silakka että se luki heti Rölliä ja oli todella hienosti. Rölli oli ilahtunut eikä kokenut pientä miestä uhaksi. Sisälle mentäessä kaikki osapuolet vähän ihmetteli että ai samaan osoitteeseenkin me mennään ja sitten olikin tassupyykki. Kaikki sujui hienosti. Pikkuinen kunnioittaa Rölliä todella hienosti ja jos Rölli tulee lähelle, se väistää heti ja antaa tietä.
Annoin puruluut pojille, muuten samanlaiset mutta vähän isomman Röllille. Rölli jätti luun siihen ja kiersi sohvan takaa jolloin pikkumies meni toista kautta Röllin luulle ja Rölli taas sitten pikkumiehen luulle. Pojat vaihtoivat. Rölli järsi hetken aikaa mutta jätti sitten mokoman touhun ipanalle. Nyt ipana on täällä pistänyt menemään sitten tuota luuta varmaan pari tuntia jo. :D Ruokakin on maittanut ja kaikki hienosti. Nyt on kaikilla tässä vähän totuttelemista mutta uskon että hienosti tämä lähtee. Varmaan muutaman päivän kuluttua leikkivät jo keskenään. Eleet ja ilmeet ovat ihan kopioita, on todella hauska seurata poikia, ihan samanlaisia, iso ja pieni vaan.
Kutsumanimeltään pikkumies on Cola. Olen vielä kahden vaiheilla jätetäänkö nimi. Se selviää tässä viikonlopun aikana. Poika on siis ihan mahdoton pusuttelija. Se on todella rohkea ja avoin. Sitä kiinnostaa kaikki ja se menee heti uteliaana tutkimaan. Tunkee heti kaikkien ihmisten syliin ja pussaa niin että kieli on kurkussa asti. Siilihuonekin on kiinnostanut ja hienosti totteli kun käskin jäädä ovensuuhun. Divaa sai vähän haistaa ja haistettuaan kunnolla, se peruutti oikein kunnolla ja meni sängyn alta katselemaan turvallisen matkan päästän kun Diva tapansa mukaan puhisi vähän mokomalle palvelijalle. Hänen kuninkaallinen arvokkuutensa ei sovi seurustella koriien kanssa. :)))
Tunteet on nyt pinnassa ja fiilis sanoinkuvaamaton. Tämä ilo tuli kerta kaikkiaan parhaimpaan mahdolliseen aikaan. Nyt on onnelinen olo. Kiitos Tealle perheineen ja koko laumalle näin upean miehen kasvattamisesta ja kiitos alkuperäiselle kasvattajalle Niinalle hienosta kasvatustyöstä!!! Olen todella kiitollinen Colasta!
Kuvia oli vaikea ottaa kun poika liikkuu heit jos ottaa kuvaa ja täällä illalla tämä valo on niin huono ettei kameralla saa oikein mitään järkevää.
Copystyle That´s It!
shetlanninkoira uros, triolour synt. 8.8.2011
Emä: Copystyle All About Me
Isä: Helskon Pavarotti
Yks tarina päättyy. Uus alkaa? Me jäädään Röllin kanssa kahden paimentaan siilejä. Divan kanssa taistellaan. Siinä selitystä kerrakseen miksi tää blogi ei jaksa päivittyä itse. Elämä on. Ei ihan hohdokasta aina.
Myrtti sentään rakentaa pesää joka päivä. Aamuin, päivin ja öin. Käytöksestä olen sitä mieltä että meille siis on tulossa pääsiäistipuja. Voi sentään toivottavasti kaikki menis nyt hyvin. Olisi kiva päästä silittelemään pikkupiikkejä. Saisi tännekin jotain positiivista välillä. Muuta ajateltavaa. Tyttö on ihan mahdottoman ihana. Niin reipas nainen että morjes. Tulee kärkkymään matoja ja hyökkää sillätavalla että saa pitää pinsetit todella kaukana tei neki lähtee. Aika menee nopeesti, toivottavasti!!!! Kohta niitä sit tulee jos tulee.
Sain Pepsin emännältä kuvia treffeistä jotka päivitin meidän galleriaan. Sieltä löytyy. Poikuesivukin päivittyi vihdoin, sukupuu tulee vielä myöhemmin.
Kursori vilkkuu..mistä aloitan? Mitä kirjoitan? Miten? Divasta..No vihdoin on jotain tehtävissä Divalle. Koko suu tulehtunut. Paha ientulehdus. Poistetaan kaikki tulehtuneet hampaat eli siis melkein kaikki lähtee. Nököt taitaa vaan jäädä. Tiistaina oltiin lääkärissä ja kuuri taas aloitettiin mutta eipähän voinut ku toiselta puolelta vaan poistaa hampaita ku lopetti taas hengittämästä ja pelästytti Sailan. Kahden viikon päästä uusiks. Mietin mitä teen. En voinut päästää irti toisesta ientulehduksen takia. Pakko on hoidatttaa. Satoja euroja mennyt, hermot riekaleina ja kaikki muukin. Jos tää ei auta enään niin sitten tiedän ratkaisun. Kissanruuan syöminen on pakko loppua, maha ei kestä enään, ei ole siilin suolistolle tarkoitettu. Nyt kaupasta sauvasekoitin ja pelkkiä ötököitä sinne ja muusiks. Voin sanoa että en suosittele kenellekään. Mä en ole ötökkäkammoinen ja mitä en näiden eteen tekis perkele mutta sanon rehellisesti että melkein lensi laatta. Hyi helvetti oikeesti. No palkaksi siitä sain tyhjän ruokakupin aamulla, kelpaa siis mulle.
Nokinassulassa on kevättä rinnassa. Maple eli neiti Myrttiläinen on alkanut rakentamaan pesää..kuuntelin tänään päivällä että mikä ihme tuo ääni on.. sitten syntyi lamppu!! Pesän rakennuspuuhia..kuulostaa siis oikein lupaavalta. Tytön kanssa on mennyt todella hienosti, en ole reippaampaa siilineitiä kyllä tavannut näissä merkeissä. Treffit hoidettiin todistetusti juuri niin kuin piti joten kyllä näiden merkkien myötä on pettymys suuri jos vauvoja ei tulisikaan. Asennoidun kyllä siihen että niitä tulee! Toivottavasti kaikki menisi hyvin.
Työn parissa on tällä hetkellä niin jäätävä stressi ja kiire että en ole vielä ehtinyt päivittämään sivuja. Siitä kovat pahoittelut. Toivottavasti tämä blogi on saavuttanut suurimman osan kiinnostuneita. Nyt vielä kolme viikkoa jännitystä ja sitten nähdään kuin ämmän käy.
Ps. Nokinassula oli edustettuna Kotivinkissä s. 103. Kuvassa SY Nokinassun Sugar eli Maplen äiti pienenä.
Sy Nokinassun Sugarin tytär: Sy Spicyn Maple on astutettu! Maple eli kotoisammin "Myrtti" tulee Nokinassulaan tekemään ensimmäisen poikueensa. Ajelin eilen Turkuun hakemaan tyttöä ja ajoin sen samalla reissulla Nummelaan sulhon luo. Poikueen isänä siis kuka muukaan kuin mahtava Sy Salorannan Huima eli "Pepsi".
Ensi tutustuminen näytti oikein hyvältä ja kosiomenot alkoivat hyvin siilimäiseen tapaan. Myrtti on Huiman luona nyt pari yötä ja ajelen sitten alkuviikosta Nummelaan hakemaan tytön Nokinassulaan. Sitten ei muuta kun jännätään että tuleeko Nokinassulaan pitkästä aikaa pieniä kevät-vauvasia..
Ajelin Nummelasta vielä illalla Kipan kautta joka oli tehnyt mulle ihanaa sapuskaa. Kiitos Kipa, jakselin hyvin kotiin asti. Lauleskelin täysillä radion kanssa ja olin puolilta öin kotona. Se oli semmonen siilirakkaus-päivä. :)
Poikuetta odotellaan syntyväksi huhtikuun ensimmäisellä täydellä viikolla. Nyt kaikki peukut pystyyn!!!!
Ps. päivittelen yhdistelmää nettisivuille kun pääsen tuohon pöytäkoneelle. Kuvia myös tulossa..
Kun vähän yli kuukausi sitten laitoin päivityksen sivuille siitä että Divan uusinta-astutus on helmikuussa, tyttö sairastui. Se oli sama päivä kun laitoin takaisin altaasta omaan kaappiin. Lakkasi taas syömästä. Ajatteline että stressasi vaihdoksesta, ei syönyt seuraavana. Katsoin suuhun, oikea alaleuka turvoksissa ja ien turvoksissa alaetuhampaiden vierestä. Sain puhelimella heti lääkekuurin ja kipulääkettä oli omasta takaa. Viikonloppu niillä mentiin, ma lääkäriin. Ei tehty muuta ku piti syödä kuuria 2vko ja sitten uus aika että katsotaan alkaako hampaat heilumaan niin poistetaan. Voi olla peruja edellisestä hammas/ientulehdus episodista. Divahan ei ollut enään koskaan syönyt normaalisti sen jälkeen. Koska ei ollut syönyt enään kovaa, oli hampaisiin tullut jo hammaskiveä.
Viikko mentiin eteenpäin mutta tyttö meni heikoksi, ei auttanut kipulääke tai mikään. Saatiin uusi aika. Hampaat poistettiin turvotuksen kohdalta. Hengitys oli muuttunut heikoksi ja oli jouduttu elvyttämään ja avustaan hengitystä. Tyttö meinasi jäädä pöydälle. Mä peruin työt ja istuin tyttö sylissä ja tarkkailin hengitystä ja lämmitin sitä koko loppupäivän ja -illan. Vaihdettiin kissoille ja koirille tarkoitettuun recovery purkkiruokaan jota pystyy syöttämään ruiskulla.
Syötin ja lääkitsin ruiskulla 2 x pvä. Kuukauden syötiin lääkettä sitten se lopetettiin koska siihen mennessä olisi auttanut. Leuka ja turvotus häipyi. Syö itse sitä mössöä, ei tarvitse syöttää enään ruiskulla. Mihinkään muuhun ei koske vaikka sekottaa sekaan kuinka pieneksi, madot, sirkat, jauhelihat kaikki sylkee pois. Kakka on pelkkää samaa litkua mitä ruokakin. Haju on kiva. Ei ole siilin elämää eikä munkaan elämää. Ei voida tehdä enempää. Ei tiedä mikä on. Eikö vaan syö kun oli niin kipeä ja tottui ettei voi syödä. Diva ei tule siis saamaan vauvoja. Ensi viikolla käydään taas kattomassa suuhun miltä näyttää. Ei ole jaksanut kirjoittaa kun on ollut niin vaikeaa tämä ja ei olla tiedetty kuinka käy.
SY Nokinassun Sugar pääsi matotaivaaseen pari viikkoa sitten. Ikävä on todella kova eikä siitäkään kestäisi puhua. Katsoaan tarkemmin kun tulee ruotisista avaustuloksia. Nyt on ollut musta vuodenvaihde Nokinassulassa. Bellalle, Sugarin rakkaalle orjalle osanottoja vielä tätäkin kautta.
Vauvauutisia on kyllä tulossa ja siitä kirjoittelen viikonloppuna paremmin kun eräs neitokainen tulee Nokinassulaan tekemään vauvoja..siitä lisää piristykseksi myöhemmin.
Otsikkokin sen kertoo..mua voi kattoo töllöstä ykköseltä 16.1. tässä mainos ohjelmasta:
TV 1 Aamu-tv:n Luonto lähellä-sarja kertoo lemmikkinä pidettävästä kääpiösiilistä maanantaina 16.1. Ohjelma esitetään (uutistilanteen niin salliessa) TV1 klo 06.54 ja 08.13.
Lemmikkisiili Afrikasta
Vilkkaasti nuuskiva kuononpää, samalla kertaa piikikäs ja pehmoinen. Näin voi kuvailla afrikkalaista kääpiösiiliä, jota siiliharrastajat eli siilistit esittelivät Lemmikkimessuilla Helsing...issä marraskuun puolivälissä. Ensimmäiset lemmikkisiilit tuotiin Suomeen 2000-luvun alussa, ja nyt Suomen Siiliyhdistyksen rekisterissä on jo noin 1400 afrikkalaista kääpiösiiliä.
Haastattelussa puheenjohtaja Katriina Falhi (Suomen Siiliyhdistys) ja siilikasvattaja Nina Tervonen (Sastamala). Ohjelma on kuvattu 12.11.2011 Lemmikkimessuilla Helsingin messukeskuksessa. Ohjelman toimitus ja kuvaus Paul Segersvärd, leikkaus Juha Nieminen, tuotanto Procam Oy.
Ohjelman voi katsoa myös YLE Areenasta seuraavan kuukauden ajan. Laita käyttämääsi hakuohjelmaan sanoiksi "luonto lähellä aamu-tv", niin pääset suoraan Luonto lähellä-kotisivulle. Käynnistä video kyseisen jakson päivämäärän kohdalta.
Ei tullut sitten meille vauvoja..olen päättänyt kuitenkin kokeilla samaa herraa uudestaan koska yhdistelmä olisi kerta kaikkiaan hieno ja niiiin toivottava. Diva siis tapaa Pepsin uudestaan helmikuun puolella ja toivotaan että tulokset olisivat tällä kertaa paremmat. Pariskunta tuli niin hyvin juttuun viimeksi että hyvillä mielin kokeilen vielä kerran. Mitään tiettyä päivää ei ole vielä sovittu, kerron sitten siitä kun se selviää.
Otsikkokin sen kertoo..onnea ja menestystä vuodelle 2012 kaikille täältä Nokinassulasta. Toivottavasti vuoden vaihtuminen toiselle puolelle tuo pakkasia ja lunta. Tapaamisiin sitten ensi vuoden puolella.. :))
